Pahan päivän varalle

Yhtäkkisen sairastumisen myötä oma ja perheen talous ovat ruvenneet erilailla mietityttämään. Kuten aiemmissa teksteissä olen maininnut, olen aina ollut perusterve, urheilullinen ja hyvinvoiva ihminen. Olen arvostanut omaa terveyttäni ja kehoani. Olen yrittänyt pitää itsestäni hyvää huolta. Olen syönyt terveellisesti ja liikkunut monipuolisesti. Varmaankin myöskään siksi en ole ollut juurikaan sairas. En muista edes koska viimeksi minulla on ollut kuumetta tai oksennustauti. Etenkin sairaalat, apteekit ja lääkkeet ovat olleet täysin vieraita asioita. En ollut viettänyt sairaalassa ennen leikkausta yhtään yötä, muuta kuin synnytyksen yhteydessä.

Nykyään elämä on toisenlaista. Joudun kuukausittain käymään sairaalassa. Eniten olen käynyt labroissa. Labratuloksista on yleensä ollut soittoaika, jolloin lääkäri on kertonut tuloksista ja mahdollisista lääkemuutoksista. Lisäksi tässä alkuvaiheessa olen käynyt erilaisissa kontrolleissa eri lääkäreiden vastaanotoilla. Ensi viikon torstaina on taas luvassa vastaanottokäynti, jolloin menen endokrinologin juttusille. Oma vaikeutensa tässä sairaalassa käymisessä on. Pitää miettiä ensin aina miten pikkuinen pärjää sillä välin. En haluaisi ottaa sitä mukaan. Yritän sumplia kaikki käymiset niin, että jotenkin mies pystyisi olla siihen aikaan tytön kanssa kotona. Ei ole helppoa se.

Kaikkein eniten odotan tämän tammikuun vastaanottokäyntiä leikkaavan lääkärin luokse Kuopioon. Olen hyvissä ajoin ollut jo eri paikkakunnalla asuvaan mummuun yhteydessä tämän asian tiimoilta. Hän on lupautunut tulemaan Jyväskylään ja olemaan tytön kanssa koko sen päivän. Minä saan mennä yksin kaikessa rauhassa tapaamiseen.

Tuon tapaamisen ajatteleminen saa oudon tunteen virtaamaan kropassa. Tuolla vastaanotolla pitäisi selvitä paljon asioita. Silloin saan esittää kaikkia minua askarruttavia kysymyksiä. Tuolla vastaanotolla saan luultavasti tietää minkä laatuinen kasvaimeni on ja miten sitä jatkossa hoidetaan. Eräs lääkäri oli sitä mieltä, että kasvain on voitu lähettää jopa Lontooseen patologeille tutkittavaksi. Suomessa, kun kasvaimen laatua ei oltu saatu selville.

Taas tässä ihan pysähtyy hetkeksi kirjoituksen lomassa. On tämä vieläkin todella kaukainen ajatus. Että minultako on löydetty kasvain ja leikattu se aivoista pois. En oikein vieläkään ymmärrä. En ymmärrä sitäkään, ettäkö sitä ei osattaisi tunnistaa. Voiko se olla mahdollista, että tälläistä ei ole aiemmin ollut? Voiko se olla, että kukaan ei tiedä mikä se on? Jatkoa ajatellen se varmasti aiheuttaisi hankaluuksia. Miten kukaan voi sitten tietää miten minua tulee hoitaa tai miten se vaikuttaa elämääni? Lähteekö se uusiutumaan? Kuolenko siihen? No turha käyttää nyt energiaa näiden pohtimiseen. Uskon vahvasti, että saan parasta mahdollista hoitoa. Enhän voi edes ajatella mitään muuta. Minun täytyy itse uskoa, että voin tästä selvitä. Ei kukaan muu sitä tee puolestani.

No sitten vielä tähän talouspuoleen. Muistan lapsuudessa, kun sain joskus rahaa esim. sukulaisilta. Silloin äiti ja isä usein sanoivat, että laita säästöön pahan päivän varalle. Ihmettelin aina, että mikä ihmeen paha päivä? Nyt luulen tietäväni, mikä se paha päivä on. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Täytyy sanoa, että en ole aiemmin myöskään käsittänyt, että kuinka paljon rahaa erilaisiin hoitoihin (sairaaloihin, lääkkeisiin yms) voi upota. On todella huojentavaa, että sairastumisen hetkellä minulla on ollut kattava vakuutus ja myös rahaa säästössä. Kiitos siitä vanhemmilleni!

Yllättäviä kuluja onkin tullut melkoisesti. Itse sairastuminen on jo tarpeeksi kauhea käsiteltävä asia ja sitten vielä se, että ei olisi rahaa millä niitä hoitoja maksaisi. Yksikin lääke, joka minulle määrättiin maksoi yli 100 euroa. Ei ole ihan itsestään selvyys ostaa sellaista lääkettä, jos rahaa ei ole säästössä. Onneksi tähän lääkkeeseen olen nyttemmin saanut myös kelan erityiskorvauksen. En ollut edes tietoinen mistään tällaisesta.

Kyllä täytyy vaan ihmetellä tätä kaikkea. Kiitos vakuutukseni, joka on kattanut näitä yllättäviä kuluja mitä minulle on tässä lyhyessä ajassa tullut. Kiitos äitini ja isäni, että on ollut myös rahaa säästössä. Raha on todellakin ollut toissijaista, mutta kyllä se on huojentanut, että tämän kaiken on pystynyt maksaa. Ei ole myöskään tarvinnut tämän vuoksi syödä pelkkää makaronia. Kaikin puolin silmäni ovat auenneet eritavalla näihin talousasioihinkin. Itsensä vakuuttaminen on tärkeää. Pidän huolen, että myös tytöllämme on kattava vakuutus. Sitä ei voi tästä elämästä tietää, yllättäviä sairastumisia tapahtuu, jos tapahtuu. Silmäni ovat myös avautuneet siihen, kuinka hyvällä tolalla tämä lääketeollisuus ja terveydenhuolto Suomessa on. Aiemmin en ollut kyseisiä asioita suuremmin miettinyt. Minä ainakin olen saanut erittäin hyvää ja asiantuntevaa, parasta mahdollista hoitoa. Kiitos siitä. Toivottavasti menee myös jatkossa näin.