Olen 27-vuotias nuori nainen, joka elää onnellista perhe-elämää Jyväskylässä. Perheeseeni kuuluvat mieheni ja syyskuussa 2016 syntynyt esikoistytär.
En ole aiemmin ajatellut, että minä kirjoittaisin blogia. Omassa elämässäni on kuitenkin tapahtunut lähivuosina paljon merkittäviä asioita. Ostimme mieheni kanssa uuden asunnon tammikuussa 2016. Onnistuin saamaan itselleni vakituisen työn ja synnytin maailmaan pienen tyttövauvan. Tulin äidiksi ja sain perheen, josta olin jo kauan haaveillut.
Näiden onnellisten elämäntapahtumien jälkeen tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Näköni alkoi sumentua aivan vaivihkaa, eikä syytä meinannut löytyä. Pelkäsin sokeutuvani. Lopulta, kun syy löytyi pelkäsinkin henkeni puolesta; täysin yhtäkkiä ja yllättäen synnytyksen jälkeen aivoistani löytyi kasvain.
Kasvain leikattiin hätäpäivystyksenä ja onneksi suurin osa saatiin onnistuneesti poistettua. Näköni palautui ja hengenvaaraa ei enää ollut. Tämän jälkeen olen elänyt suuressa pelossa ja epävarmuudessa, koska kasvainta ei vieläkään ole täysin tunnistettu. Osa patologeista on ollut sitä mieltä, että kasvain on pikemmin ollut erittäin harvinainen ja poikkeuksellisen suuri tulehdus. No oli mikä oli, järkyttävää se silti on.
Näiden kaikkien kokemusteni jälkeen elämäni on muuttunut pysyvästi. Kasvainehti edetä jo niin pitkälle, että se vaurioitti aivolisäkettäni. Tämän vuoksi sairastan aivolisäkkeen vajaatoimintaa.
"Uusi alku" elämässäni toi mukanaan myös tämän uuden blogin. Kirjoitan blogiani (ainakin toistaiseksi) anonyymisti, koska en ole kertonut asiasta muille kuin läheisilleni.
Blogin nimi Aitoa Epävarmuutta viittaakin aidosti onnelliseen, epävarmuuden siivittämään, vauva-arkeen, jota elän. Täytyy elää ja nauttia joka hetkestä. Mitä vain voi tapahtua. Elämä on tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!