Tasan 4 vuotta sitten

4 vuotta sitten, 31.3.2013, oli yksi elämäni hienoimmista päivistä. Olimme silloin perheen yhteisellä jokavuotiselle Lapin matkalla.

Tunturissa hiihdeltiin Hetta-Pallas reitillä.

Näihin samoihin kellon aikoihin hiihdin tuntureilla silloisen poikaystäväni kanssa. Olimme juuri nousseet tunturin laelle. Odotin innoissani, että saan laskea alas hurjaa vauhtia. Maisemia olin ihastellut jo noustessa, joten huipulle päästyä en malttanut enää odottaa ja lähdin käytännössä heti laskemaan. Kuulin poikaystävän sanovan, että odotahan hetki, mutta minä olin jo kovaa vauhtia menossa alaspäin.

Ei mennyt kovin kauaa, kun kaaduin. Se oli elämäni paras kaatuminen. Nauroin, makasin maassa ja huusin poikaystävälleni, joka tuli perässä, ettei käynyt kuinkaan. Hän laski viereeni ja nosti minut ylös. Tämän jälkeen hän ikään kuin myös itse oli kaatuvinaan. Hän polvistui. Minua kosittiin. Itkin onnesta. En voinut uskoa sitä todeksi. Vastasin heti myöntävästi. Olin ällikällä lyöty. Olin niin onnellinen ja rakastunut.

Koko loppumatkan hiihto meni kuin siivillä. Olo oli kevyt, häkeltynyt ja kutkuttava. Hymyilin yhtenään. Uskon, että suurin osa vastaantulijoista ihmetteli, että mikä ihmeen virne tuolla on kasvoilla.

Hiihdimme tulevan mieheni kanssa päivän aikana yhteensä n. 50 kilometriä. Ei tuntunut missään. Kaikki kolotukset ja väsymykset siltä päivältä oli tiessään. Olin onnellisin tuleva morsian koko Lapissa ja koko maailmassa.

Morsian -nimike on nyttemmin muuttunut vaimoksi. Vaimona olo on ollut mahtavaa. Olen edelleen hyvin onnellinen ja ennen kaikkea ylpeä saadessani olla juuri minun mieheni vaimo.

Kosinta oli mielestäni kekseliäs, kaunis ja omaperäinen. Olin täysin yllättynyt. En olisi ikinä voinut kuvitella, että minut kihlataan noissa itselleni tutuissa ja rakkaissa maisemissa. Ennen kaikkea tämä kosinta on yksi ikimuistoisimmista asioista, joita minulle on tapahtunut. Toivon, että en tule sitä koskaan unohtamaan.

Aion nauttia tästä kihlajaispäivästä kuohuvan ja hyvän ruoan merkeissä. Aurinkoa viikonloppuun!

Päätösten aika

Viikko sitten työnantajani soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Puhelun edetessä tiesin, että jossain vaiheessa hän tulee kysymään palaanko ensi syksynä töihin.

Tunsin oloni epävarmaksi. En osannut antaa hänelle vielä vastausta. Olen tietysti miettinyt näitä asioita paljonkin, mutta en ollut päässyt mihinkään lopputulokseen.

Puhelun aikana rohkaistuin kysymään häneltä onnistuisiko, että ilmoitan hänelle johonkin päivään mennessä minun lopullisen päätökseni. Kerroin hänelle, kuinka vaikea ja iso juttu tämä on minulle ja etten millään pysty tekemään sitä ratkaisua tässä hetkessä.

Kumpa saisi olla kotona mahdollisimman pitkään. <3

Hän oli ymmärtäväinen ja antoi "lisäaikaa" miettiä rauhassa tilannetta. Helppoa ei ole ollut ja tuntuu, että toisena päivänä olen palaamassa töihin ja toisena jäämässä kotiin.

Monesti olen kysynyt itseltäni: Mitä, jos tämä on ainoa lapsi, joka meille siunaantuu? Mitä jos en enää koskaan saakaan olla kotiäitinä? Miksi valitsisin työn enkä kotona oloa tytön kanssa? Miten pärjäämme taloudellisesti, jos miehellä ei olekaan ensi syksynä töitä? 

Perhe on minulle tärkein. Se on sanomattakin selvää. En kuitenkaan pysty elämään sen ajatuksen kanssa, että meidän perheellä olisi taloudellisesti liian tiukkaa. Laskut on maksettava ja ruokaa pitää saada pöytään. Näin ollen on tehtävä uhrauksia. Täytyy valita työ. Niin pahalta, kun se tuntuukin. 

Tahtoisin olla paikalla, kun tyttö ottaa ensimmäisen askeleensa. Tahtoisin olla kuulemassa, kun hän sanoo ensimmäisen sanansa. Tahtoisin olla lohduttamassa, kun häntä surettaa. Tahtoisin olla hänen kanssaan, niin pitkään kotona kuin vain voin. 

Kaikkea saa haluta ja tahtoa, mutta kaikkea ei voi saada. Ja kuten todettua perhe on se tärkein. Teen sen eteen kaikkeni. Tässä hetkessä ja tilanteessa vaikuttaa nyt siltä, että kerron työnantajalleni töihin paluusta. Vielä on kuitenkin mahdollista, että mieheni saa syksyn työkuviot selville. Ja jos ne varmistuu, niin silloin aion todellakin olla kotona. <3

Uusi ulkoasu

Muokkasin blogini ulkoasua hieman uusiksi. Tällä viikolla otettiin puolivuotiskuvia ja sain innostuksen vaihtaa otsikkokuvaa. Samalla muuttui muukin värimaailma.

Miltä uusi ulkoasu vaikuttaa? Mitä muutoksia voisin tehdä, että saisin blogistani vieläkin lukijaystävällisemmän? Otan mielelläni kaikenlaista palautetta vastaan.

Uusi kuva otsikon tilalle 

Aurinkoista viikonloppua! :)

Kahdet päiväunet

Ohhoh, onpa tullut taas kirjoiteltua näitä vauva ja äiti höpinöitä. Jatketaan nyt vielä tälläkin kertaa samalla linjalla.

Täällä ollaan siirrytty kahden päiväunen rytmiin. Olin miettinyt itsekseen ja kysellyt muilta äideiltä, että missä vaiheessa tulee muutos päiväunien suhteen ja miten se tapahtuu? Meillä kaikki meni ainakin täysin luontevasti ja tytön oman "halun" mukaan.

Aiemmassa tekstissäni kerroin, kuinka "epäonnistunut" aamupäivä meillä oli perjantaina. Tällöin tytön nukkumaanmeno venyi ja hän pääsikin vaunuihin unille vasta puoli 10 aikoihin. Nämä unet kesti melkein 12 asti. Tämä muutti seuraaviakin unia myöhemmäksi, puoli 3 aikoihin mentiin nukkumaan. Ja niiltä unilta tyttö heräsi vasta vähän ennen viittä. 

Illalla tajusin, että tässähän ollaan jo menossa nukkumaan ja kello on puoli 8. Toimiva ja hyvä rytmi muodostui täysin vaivihkaa. Tätä uutta rytmiä ollaankin toteutettu jo siitä lähtien. Aavistus nuo nukkumis- ja syömisajat muuttuvat suuntaan tai toiseen  (+- 30 min), mutta jokatapauksessa rytmi on jo aika samankaltainen. 

Tällä tavalla täällä suurinpiirtein mennään:

• 19.30-7.00 Yöunet
• 8.00 Aamupuuro
• 9.15-10.45 Vaunu-unet
• 11.00 Kasvissose + maito
• 13.00 Välipala luumu
• 13.15-16.00 Vaunu-unet
• 16.15 Kasvissose + maito
• 19.00 Iltapuuro 

Yöllä unta 11,5 h ja päivällä 4,5 h. Aterioita on jo viisi päivässä ja hyvänkokoisia annoksia. Maidon määräkin tuntuu koko ajan vähenevän.

Pakko hehkuttaa myös sitä, että nyt yöunetkin ovat olleet vähemmillä herätyksillä. Yksi yö oli jo niin, että hän nukkui ilta 8 aamu 5 ilman herätyksiä. Se oli aika huippu juttu. Itseasiassa myös yhden ystäväni vauvalla on ihan sama homma, kehitystä siis tapahtuu koko ajan :)

Suuri kehitysaskel on tapahtunut myös liikkumisessa. Tyttö on lähtenyt lattiatasolla kulkemaan eteenpäin. Aikamoista mönkintää se on, mutta selkeästi edetään. Eilen liikuttiin jo tosi pitkiä matkoja ja kohta mun on varmaan lähdettävä itsekin kierimään lattialla ja poistamaan sieltä suurimmat vaaranpaikat. Olisi nimittäin ihan mukavaa, jos ei tarvitsisi koko ajan juosta perässä katsomassa, että missä se nyt viilettää, mutta niin se varmaan aluksi menee.

Tällä tytöllä on jo kova vauhti päällä. Kuva vauvatapahtumasta :)

Ja ainiin vielä tuohon edelliseen tekstiini on pakko lisätä, että myös neuvolan jälkeen on aina välillä tullut huono fiilis ja sitä on hetken ajatellut olevansa huono äiti. Se on aika surullista, koska sieltä jos jostakin mun mielestä ei saisi tulla sellaista oloa. Sekin varmasti johtuu osittain omasta "herkkyydestä", mutta on siinä myös ollut muutamia kertoja terveydenhoitajalla ylilyöntejä.

Huono äiti fiilis

Välillä tuntuu ettei mikään onnistu. On pettynyt itseensä äitinä. Tänään aamulla minulle tuli todella huono äiti fiilis. Olen kokenut näitä aiemminkin ja ajattelin hieman avata omia tuntemuksia ja tilanteita, joissa näitä tulee. Onneksi nämä tunteet ovat omalla kohdallani lyhyitä ja ohimeneviä, mutta silti ne harmittaa ja tuntuu inhottavilta jälkikäteenkin.

Tänään aamulla meidän tyttö oli niin iloinen ja tyytyväinen kuin vain voi olla. Tyytyväisyys jatkui ja jossakin vaiheessa aloin huomata väsymyksen merkkejä. Mietin, että nythän voisi olla hyvä hetki ottaa aamu-unet omassa sängyssä. Ajattelin, että se voisi helpottaa illallakin nukkumaanmenoa. Ehkä sitä olisi hyvä harjoitella näin päiväsaikaan, kun hän on väsynyt, mutta hyväntuulinen.

Päätin yrittää nukuttamista niin, että heijailen ja paijailen ja autan häntä ikään kuin "nukahtamaan itsekseen". Päätin etten anna tuttipulloa, joka on ollut meillä lähes aina helppo reitti siihen, että uni tulee varmuudella hetken kuluttua. Aamupala oltiin syöty vähän aikaa sitten, joten pullo olisi siinäkin suhteessa ollut tarpeeton.

Tyytyväisenä vauva jokelteli sylissäni ja myös pinnasängyssä. Hän katseli ympärilleen ja sängyssä välillä pyörähtelikin. Käänsin aina takaisin. Hän hieroi silmiä silloin tällöin ja alkoi olla väsynyt, mutta edelleen oli kovin tyytyväinen. Kuitenkaan tyytyväisyys ja ihmettely ei jatkunut loputtomiin.

Ajattelin, että en luovuta, vaikka mikä olisi, kyllä se uni sieltä tulee. Lopulta tytön turhautuminen ja suru olivat liian suuria minun kestettäväksi. Itkua itkun perään. Oltiin yliväsyneitä. Tyttö varmasti mietti itkiessään, että miksi äiti et vain anna sitä tuttipulloa, nukahtaisin heti. Hyräilin ja heiluttelin. Yritin pysyä rauhallisena. Tunnin yrittämisen jälkeen en kuitenkaan enää pystynyt. Oli niin huono äiti fiilis. Miksi teen näin tytölleni? Miksi en vain lähtenyt tänäkin aamuna totuttuun tapaan ulos vaunuilla?

Käsi kädessä <3

Muutama tällainen samantyylinen nukuttamisyritys on ollut ennenkin ja jos se on epäonnistunut, niin mulle on jäänyt todella huono mieli.

Tyttö on tähän mennessä nukkunut melkein kaikki päiväunet vaunuissa. Lähes joka kerta hän on nukahtanut ilman minkäänlaisia kitinöitä. Tiedän, että voin katsoa vain peiliin tässä asiassa. Olen itse meidät tähän tilanteeseen ajanut. Olen opettanut hänet nukahtamaan vaunuihin ja mielellään liikkeessä oleviin sellaisiin. Syliinkin hän tietysti nukahtaa, mutta silloin se maito ja tuttipullo ovat yleensä suuressa roolissa. Illalla yöunetkin alkavat useimmiten niin.

Tuon tuskaisen yrittämisen jälkeen olikin helppo valita mitä tehdä seuraavaksi. Mennään vaunuihin. Luovutin ja en halunnut enää yrittää. Tyttö nukahti oitis ja unet kesti noin kaksi tuntia. Sen jälkeen tyttö heräsi levänneenä ja iloisena. Hän ei näyttänyt enää muistavan sitä edeltävää äidin tyhmää nukutusyritystä.

Purin pettymystäni miehelleni hänen tultua kotiin. Hän oli hyvin ymmärtäväinen. Onneksi myös juuri tilanteen jälkeen pystyin kertoa tuntemuksia toiselle äidille. Silti vieläkin tuon epäonnistumisen miettiminen tuntuu pahalta. Kumpa näihin epäonnistumisiin osaisi suhtautua sillä tavalla, ettei tässä käynyt kuinkaan. Kumpa tästä nukuttamisesta ilman tuttipulloa ei tekisi liian suurta "peikkoa" itselleen. Tuttiahan meillä ei tyttö suostu syömään, kaikkia erilaisia on testattu.

Ajattelen, että ideaalissa tilanteessa tuo nukkumaanmeno (niin päivällä kuin illalla) voisi olla sellainen mukava ja ihana juttu niin nukuttajalle kuin nukkujallekin. Haluan pyrkiä luomaan itselleni ja tytölle sellaista tunnetta. Kuitenkin silloin vaikeuksien tullessa eteen on enää vaikea päästä kiinni siihen olotilaan. Tuntuu, ettei mikään muu auta kuin se tuttu ja turvallinen tuttipullo. Ja silloin se huono äiti fiilis nostaa päätään, tuntuu ettei osaa nukuttaa omaa lastaan muilla tavoin. Se tuntuu pahalta.

Huono äiti hetkiä tulee joskus myös silloin, kun on pitkään erossa vauvasta. Vaikka tiedän hyvin, että vauvalla ei ole mitään hätää ja hän varmasti pärjää hetken ilman minua. Väkisinkin, kun mietin tässä nyt omia poissaoloja, niin palaa elävästi mieleen sekin vaihe, kun jouduin olla viikon sairaalassa poissa kotoa ja erossa pienestä vauvasta. Se oli todella raskasta ja siinä koin tosi monta kertaa itseni huonoksi äidiksi.

Tekstissäni helpommin sanottu kuin tehty avasin myös omaa imetys kokemustani. Silloin koin itseni useasti huonoksi äidiksi. Edelleen silloin tällöin tämä asia minua harmittaa ja kaihertaa. Ei sille minkään voi. Olisihan se vähän outoa, jos se ei mitään tunteita herättäisi.

Kuten aiemmin jo totesin niin on huojentavaa, että nämä "huono äiti" hetket menevät ohi. Muina hetkinä voin rehellisesti ja ylpeydellä todeta, että olen hyvä äiti. Saan olla juuri tällainen äiti kuin olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää. Jokainen meistä äideistä on juuri paras äiti omalle lapselleen. Niin se vaan on. Huonoina ja hyvinä hetkinä.

Äitiyden myötä

Äitiyden myötä tiettyihin käsitteisiin ja sanoihin on tullut aivan uusia merkityksiä ja syvempää ymmärrystä. Tässä vain muutamia mainitakseni:

Väsymys
Väsymys on ihan uusissa sfääreissä. Vaikka yhtenä yönä saisi hyvin nukuttua, niin silti väsyttää. Olen väsynyt, mutta onnellinen äiti :) Ja pidän meidän tytärtä vielä hyvänä nukkujana... Ennen vauvaa en oikeasti tiennyt mitä se väsymys voikaan olla.

Rakkaus
Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain sellaista, mitä en osannut edes kuvitella. Rakkaus on laajentunut entisestään. Rakkaus ja hyväksyntä itseäkin kohtaan on kasvanut. Joskus olen kuullut sanottavan, että ei voi rakastaa muita ennen kuin rakastaa ja hyväksyy itsensä. En tiedä onko se näin, mutta ainakin omalla kohdalla rakkaus on syventynyt, kun olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Rakkaus on kaikista voimista suurin ja rakkaus voittaa aina.

Rakkauspakkaus <3

Kuntosali
Ennen raskautta kuntosalin merkitys oli saada pidettyä kuntoa yllä. Tällä hetkellä kuntosali sanana tarkoittaa hetkeä omaa aikaa ja kunnon hikeä pintaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Tekee niin hyvää mielelle ja keholle.

Kakka-huumori ja kakka 
Olen aiemmin ollut hieman kakka-huumoria vastaan. En ole ymmärtänyt sitä tai en ole halunnut ymmärtää. Nykyään ainakin miehen kertomat kakkavitsit ja vaipanvaihto sessiot saa minussa hepulin aikaiseksi. Kakka-huumori on avautunut uudella tavalla. Ja kakka muutenkin on ihan mukava ja luonnollinen keskustelunaihe.

Eritteet
Olen lähes aina kammoksunut erilaisia eritteitä. Tuli huono olo, jos näin jonkun lapsen esim. kaivavan räkää nenästä. Olen karaistunut huomattavasti. Meidän pienokainen on pissannut ja puklannut päälleni jo niin monta kertaa, että enää ei tunnu missään. Ihmeellinen muutos, mutta ehkä hyvinkin luonnollinen. Siitä olen eniten innoissani, että otan nykyään hyvillä mielin räkäpalloja pois oman lapseni nenästä. Pienet tuuletuksetkin tulee, jos onnistun hyvin. Näin se vaan menee.

Äiti
Oma äiti on ollut aina se, jolle olen voinut puhua kaikesta. Hän on tukenut ja auttanut minua aina. Hän ei ole koskaan tuominnut tai aliarvoinut minua. Äiti on lähentynyt entisestään, kun olen saanut oman lapsen. Äiti on uskomattoman rakas ihminen. Jokaista äitiä katson oikeastaan eri silmin, aivan uudenlaisessa valossa ja arvostuksessa.

Vanhempainvapaa
Olen ollut hyvin sinisilmäinen ja ajatellut, että vanhempainvapaa on nimensä mukaisesti vapaata ja lomaa. Nyt vanhempainvapaalla ollessa voin todeta, että tämä on kunnon työtä 24/7. En ole kovinkaan montaa nimensä mukaista vapaata hetkeä kokenut. Sanana tätä kuvastaisi paremminkin vanhempaintyö. Olen sitä mieltä, että tämä on hienointa ja tärkeintä työtä mitä voi tehdä, mutta vapaata tämä ei ole.

Yksinhuoltaja
Tähänkin sanaan on tullut täysin uusi painoarvo. En tiedä ollenkaan millaista on olla yksinhuoltaja, enkä oikein tunnekaan ketään sellaista. Yksinhuoltajille nostan kyllä hattua. Tsemppiä ja voimia heille kaikille! Näin yhden pienen lapsen äitinä, mietin välillä millaista se voisi olla.

Perhe
Perhe = pieni tai iso, mutta suurin voimavara. Paras ja tärkein asia päällä maan.

Ihana ja värikäs postipaketti

Maanantaina sain yhteydenoton itselleni ennaltaan tuntemattomalta, mielenkiintoiselta ja iloisen oloiselta Color4Care nimiseltä yritykseltä. Olin ja olen edelleen innoissani yhteistyöstä, jonka he minulle tarjosivat. Riensin heti sähköpostin luettuani katsomaan heidän nettisivuja (linkki löytyy ylempää yrityksen nimen kohdalta) ja ihailin erilaisia tuotteita. Yritykseltä löytyy paljon arkea piristäviä ja helpottavia tuotteita. Minulle välittyi heti fiilis, että nämä tuotteet ovat tarkkaan suunniteltuja ja mietittyjä. Lisäksi niistä välittyy hyvinvointia edistävä vaikutus.

Sain heiltä mahdollisuuden valita itselleni yhdet tukisukat, joita pääsin testaamaan. Lopullisen valinnan tekeminen oli yllättävän vaikeaa, koska heiltä löytyi niin paljon kivoja vaihtoehtoja erilaisilla kuvioilla ja väreillä. Sain kuin sainkin lopullisen valintani tehtyä ja tilasin tuotteet. Helppoa ja nopeaa, tosin ainoastaan valinta kesti omalla kohdallani kauan. Pidin siitä, että myös koon valitsemiseen oli selkeät ohjeet. Oikeankokoiset sukat saapuivat luokseni parin arkipäivän kuluttua. Ihana ja värikäs postipaketti odotti avaamistani.

Olen urheilullinen tapaus, joten päädyin lopulta valitsemaan sporttisen värikkäät tukisukat. Valitsemissani sukissa on raikas ja herkullinen väriyhdistelmä. Lisäksi näistä löytyy pienet perhoset, jotka tuo söpön tyttömäisen lisän.

Väriä ja piristystä :)

Päätin, että kokeilen näitä tukisukkia sekä urheillessa että ihan vaan kotosalla vauvan kanssa ollessa ja katson miltä vaikuttaa. Olen lopulliseen valintaani enemmän kuin tyytyväinen ja itse kokeilukin on ollut onnistunut.

Urheilussa tukisukat olivat erinomaiset. Pidin niitä salilla sekä vaunu- ja hiihtolenkeillä. Ne eivät kiristäneet eivätkä tuntuneet epämukavilta, kuten jotkut kompressiosukat voivat tuntua. Tavallaan tunsin, että jalkani olivat kevyemmät näiden ansiosta. Myöskään näissä ei varpaat jäätyneet, vaikka ulkona oli hieman pakkasta. Nämä olivat juuri sopivan lämpöiset olematta kuitenkaan liian paksut.

Kotona ollessa tukisukat toimi myös hyvin. Ainoa miinuspuoli oli se, että meidän melko lämpimässä kodissa ne tuntuivat päälläni turhankin lämpimiltä. Meillä on tällä hetkellä todella tehokas lattialämmitys. Normaalisti kuljen täällä käytännössä ilman sukkia tai nilkkasukilla, jotka on ohuimmat mahdolliset.

Näitä sukkia kelpaa pitää jalassa ja ihastella :)

Koko päivän käytön jälkeen jalat olivat rennomman oloiset kuin yleensä. Ei ollut samanlaista jumia havaittavissa kuin tavallisten sukkien kanssa. Tavallaan tuntui siltä, kuin olisin ollut hieronnassa. Se on itselleni ainakin erittäin mieluisa olotila.

Summa summarum, nämä sukat menevät ehdottomasti itselläni käyttösukiksi. Nyt mietinkin, että voisinkohan ottaa töihinkin palatessani tällaiset käyttöön. Lisäksi sukkien kanssa tuollaiset työsandaalit voisi olla toimivat (haluan noi hopeat!!). Näillä yhdessä varmaan huomaisi vielä suuremmat vaikutukset. Omassa työssäni ollaan jalkojen päällä käytännössä koko päivän ajan ja sen kyllä huomaa työpäivän päätyttyä. Jalat ovat ihan puhki.

Nämä kokeilemani tukisukat ovat juuri sopivan napakat, olematta liian tukalat tai kiristävät. Iso kannatus, niin arkeen, urheiluun kuin työelämäänkin :)

Kysymyksiä

Lähiaikoina on noussut esille paljon askarruttavia kysymyksiä tähän vauvan hoitoon liittyen. Kokosin pienen listan asioista, joita oon miettinyt enemmän tai vähemmän.

Äitinä minun luonnollisesti pitäisi varmaan itse osata vastata näihin esittämiini kysymyksiin. Tuntuu kuitenkin, että olen vielä niin alkuvaiheessa tässä äitiydessä, että kaipaan tukea ja vahvistusta omille ajatuksilleni ja ratkaisuille. Välillä oon edelleen niin sekaisin tästä kaikesta, etten välttämättä osaa tehdä ihan yksinkertaiseltakaan tuntuvia päätöksiä. Olenkin päättänyt, että kysyn mielummin (tyhmiäkin kysymyksiä), kun jätän kysymättä.

Tietenkään tässä listauksessa ei tule minkäänlaisia vastauksia kysymyksiin, koska kaikki vauvat ovat erilaisia ja mitään yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole olemassa... :)

• Miten paljon puolivuotiaan pitäisi juoda korviketta vuorokaudessa kiinteiden lisäksi? 
• Mä oon tän asian kanssa umpikujassa. En ikinä tiedä, että mihin väliin antaisin sitä maitoa ja kuinka paljon. Meidän pienokainen syö sosetta niin hyvin, että jos sen jälkeen rupee tarjoamaan maitoa niin se kyllä juo kaiken innoissaan, mutta on sen jälkeen ihan ähkyssä. Sitten saattaa puklauttaa ylimääräiset pois. Toisaalta taas, jos annan maidon ennen sosetta käy niin, että se haluaa vaan maitoa ja sose ei maistu yhtä paljon kuin normaalisti. Yllättävän vaikeaksi on tämä homma muotoutunut kiinteiden alettua.

• Pitäisikö tuttipullon päät vaihtaa nokkamukin päihin?

• Oon ymmärtänyt, että jossain vaiheessa tuttipullosta tullaan kokonaan luopumaan. Näin ollen olisi varmaan fiksua tarjota maitokin nokkamukista ja heittää tuttipullot kokonaan pois. Tähän mennessä meillä on tehty niin, että vesi on ollut ruokajuomana ja se on tarjoiltu nokkamukista. Maitoa ollaan edelleen juotettu tuttipullosta. Yösyötötkin tapahtuu sillä tavalla.  

• Voiko meidän puolivuotias istua jo syöttötuolissa?
• Neuvolassa tehtiin tähän liittyvä tarkastus ja siinä näytti siltä, että selkä on hyvin suorassa. Meille annettiin siis lupa syöttötuolin käyttöön ruokailun ajaksi. Mielummin kuitenkin vielä odotan vähän aikaa ennen kuin istutan siinä. Tyttö ei vielä osaa istua itsekseen esim. lattialla. Tuntuu, että se kaatuilee joka suuntaan. Tää istuttaminen on kyllä erikoinen juttu... ilmeisesti tätä ei voi opettaa ja se tulee kun on tullakseen.

• Milloin vaihtaa vaunukoppa ratasosaan?
• Tässäkin on ilmeisesti monenlaista sakkia. Toiset menee jo neljän kuukauden iässä ratasosaan. Meillä on oltu vielä kopassa, jossa tyttö on nukkunut hyvin kovilla pakkasilla. Oon huomannut, että pikkuhiljaa koppa alkaa käydä pieneksi. Sen vuoksi varmaan meidän tulisi kohta siirtyä ratasosaan. Toivottavasti siitä ei ole mitään haittaa, vaikka ei vielä osaa istua? Jännä nähdä miten vaunulenkit muuttuu, kun tyttö näkee ympärilleen. Tuleekohan silloin enää vaunu-unia ollenkaan. 

• Onko olemassa yöksi tarkoitettuja vaippoja?
• Niin onko niitä? Meidän ainakin täytyy testata jotain eri merkkisiä vaippoja yöksi. Muutaman kerran oon huomannut, että yöpuku on ollut märkä, kun vaippa on yksinkertaisesti tullut yön aikana täyteen.

• Voiko mallasuutetta antaa joka päivä? 
• Ollaan käytetty tätä, kun tytöllä on ollut vatsa kovana. Silloin kun oon antanut lusikallisen oon huomannut, että maha on toiminut paremmin. Ilmeisesti tämän antamisesta ei oo mitään haittaa, koska tuote on ilmeisen luonnollinen.

•  Voiko saman päivän aikana syödä jo eri ruokia?
• Meillä on tosissaan maha välillä vaivannut ja oon ajatellut, että mitä vähemmän muutoksia ruokavaliossa, sitä paremmin maha toimii. No en tiedä pitääkö paikkansa, mutta oon miettinyt, että saako ruokia vaihdella kesken päivää. Neuvolassa ainakin meille näytettiin vihreää valoa ja sanottiin, että on jopa suotuisaa jo tässä vaiheessa vaihdella. Soseita on myös hyvä sekoitella keskenään. 

• Yöheräilyt ovat lisääntyneet, mikähän siihen on syynä?
• Yhdessä vaiheessa täällä heräiltiin vain kerran yössä. Nyt niitä heräämisiä on melkein joka toinen tunti. Ei sekään ole jossain mittakaavassa paljoa, mutta kun on tottunut vähempään, tuntuu se yhtäkkiä oudolta. Tyttö on oppinut vähän aikaa sitten liikkumaan lattialla uudella tavalla ja kuulemma ne liikkeet tulee myös uniin. Näin ollen hän herää ja on enemmän aktiivinen myös yöaikaan. 

<3

Sellaista tällä kertaa. Outoja juttuja pyörinyt mielessä ja niin varmasti tulee jatkossakin pyörimään. Hyvää yötä! Nyt iltapalan kautta unille :)

Puoli vuotta mittarissa

Aivan ihana päivä, ainakin täällä Jyväskylässä. Aurinko paistaa ja pakkasta on n. 9 astetta. Takana on mitä parhain hiihtoloma. Ollaan rentouduttu ja nautittu lomasta kaikin keinoin. Siihen on sisältynyt sopivasti laiskottelua, herkuttelua ja myöskin erilaisia aktiviteetteja.

Hiihtolomalla käytiin mm. leffassa, oltiin 1-vuotissynttäreillä, ulkoiltiin ja hiihdeltiin, shoppailtiin, katseltiin televisiota ja kyläiltiin kummien luona. Tässä on ollut niin paljon mukavaa tekemistä perheen ja ystävien kanssa, että en ole viettänyt aikaa käytännössä ollenkaan tämän koneen parissa.

Nyt "normaali" arki on taas palannut ja me tytöt ollaan keskenään kotosalla. Tällä hetkellä tyttö nukkuu "raskaan" neuvolareissun jälkeisiä unia, joten on hyvä sauma kirjoitella taas vähän kuulumisia.

Jokainen päivä on lahja. Niin ajattelen tänä päivänä. Arvostan jokaista hetkeä, jonka saan elää. Juuri tämä hetki ja päivä on ainutlaatuinen ja erityinen. Tänä päivänä tyttömme on puoli vuotias. Tässä päivässä on ehkä vieläkin suurempi tunnelataus (jos suinkaan mahdollista), kuin muissa päivissä. On kulunut 6 kuukautta siitä hetkestä, kun sain maailman pienimmän ja rakkaimman nyytin syliini. Kaikista kokemistani asioista, se on ehdottomasti sykähdyttävin. Tuo pikkuinen on jotain niin kaunista, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Olen ikionnellinen hänestä. Ja ylpeä.

Tyttö on taas oppinut paljon uusia asioita. Tuntuu, että löydän itseni koko ajan kehumasta häntä. En tiedä, voiko sitäkään liiaksi tehdä? Sanon usein, että olen hänestä ylpeä. Ihmettelen myös äneen, kuinka taitava hän on. Täällä mennään jo selältä mahalle ja toistepäin sekä kellon viisareina lattialla mahallaan. Lisäksi peruuttamalla liikutaan kovaa vauhtia. Tyttö oppii asioita omaan tahtiinsa ja vaikka ei kaikkea aina heti oppisikaan, olen silti hänestä ylpeä. Ja sen haluan hänelle myös näyttää ja kertoa. Suukottelen häntä yhtenään, se vain on niin ihanaa. On sekin yksi tapa osoittaa tätä ylpeyttä ja rakkautta.

Tänään oli onnistunut neuvolakäynti. Jäi hyvä mieli siitäkin. Sain hyviä vinkkejä ja vastauksia esittämiini kysymyksiin. Voisin joku päivä koota niistä tänne pienen listan. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut paljon askarruttavia juttuja.

Nyt tyttö onkin taas hereillä ja jatkan hyvin alkanutta päivää meidän puoli vuotiaan tehopakkauksen kanssa.

Ja ainiin, luin muuten äsken sähköpostia pitkästä aikaa loman jälkeen ja minua odotti siellä ihana yllätys; yhteydenottoja oli tullut mielenkiintoisilta tahoilta. Katsotaan mitä mukavaa tästä voi seurata :)

Oikein paljon aurinkoa teidän kaikkien päivään.

Tämä ihana kortti on niin oikeassa <3