Isoja unelmia ja hengähdystaukoja

Olen jo useamman päivän ollut hieman poissaoleva. Aiemmassa Muutoksia -tekstissäni kerroin, kuinka pystyn olla enemmän läsnä ja elää hetkessä. Se pitää paikkansa, mutta lähemmäs viikon verran on ollut myös toisenlaisia päiviä. Mietin paljon tulevan keskiviikon lääkärin tapaamista. Yritän luoda itselleni uskoa, että asiat ovat kunnossa ja ei ole hätää. Kuitenkin aina välillä myös synkkiä ajatuksia tulee mieleen... Mitä jos kuulenkin jotain sellaista mitä en ole valmis kuulemaan? Mitä, jos tulen saamaan oikeasti tiedon, että elämää ei ole enää kauan jäljellä? Miten sellaisen tiedon voi ottaa vastaan? En ole valmis kuulemaan yksin lääkärin arvioita. Tarvitsen jonkun tueksi. Onneksi mieheni on perunut työnsä siltä päivältä ja lähtee kanssani matkaan. Mummu eli äitini tulee hoitamaan tytärtä kotiimme.

Viikonloppuna sain tarpeellisia hengähdystaukoja ja sain olla ihan yksin. Tunsin, että tarvitsen omaa aikaa. Teki hyvää päästä aivan yksin raikkaaseen ulkoilmaan. Laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin vain musiikkia. Annoin ajatusten tulla ja mennä. Hetkeksi pystyin jopa unohtaa aivan kaiken. Se oli virkistävää. Olen huomannut, että olen kaivannut myös enemmän liikuntaa. Jotenkin alitajuisesti haluan vähentää stressiä ja saada liikunnasta voimaa ja jaksamista tulevaan, mitä ikinä se pitääkään sisällään...

Olen lukenut jostain, että myös vauva aistii äidin mielialoja. Olen tainnut jo useasti mainita, että vauvan kanssa pystyn unohtamaan ikävät ajatukset. Keskityn silloin vain hänen kanssa olemiseen. Ei siinä oikein muuta kerkeä ajatella. En tiedä voiko, olla mahdollista mutta huomaan, että tytttökin on valveilla selkeästi enemmän kuin aiemmin. Lieneekö syy siinä, että hän haluaa pitää minut vahvasti poissa omista ajatuksistani?

Isoja unelmia; kunpa kaikki olisi hyvin <3

Tällaisen itselle ison ja merkittävän asian odottaminen vie hurjasti energiaa. Keho ja mieli käyvät ylikierroksilla. Öisin vauvan herätyksen jälkeen, en saa oikein enää nukuttua. Vaikka unensaanti on ollut vaikeaa, on ollut myös yllättävää, että olen nähnyt ekaa kertaa pitkästä aikaa ihka oikeaa unta. Olin toissa aamuna innosta sekaisin, kun yritin selittää miehelle mitä unessa tapahtui. Oli kertakaikkisen hienoa, että näin taas unta. Eikö se merkitse, että mieli pystyy käydä asioita läpi ja uni on jotenkin syvempää? No en tiedä. Mutta en muista, että olisin nähnyt mitään unta koko vauvan syntymän jälkeen eli yli neljään kuukauteen. Voin toki olla väärässä, koska kaikkia uniahan ei ilmeisesti edes muista aamulla herättyä. Unet ovat kuitenkin todella tervetulleita. Minä pidän unista! Toivotaan, että uni, jonka näin käy toteen, sillä siinä oli vain valoisia uutisia silmällä pitäen tuota tapaamista. Jospa iso unelma toteutuisi, niin kuin unessa.

Valoisaa tiistaita kaikille! :)