perjantai 9. joulukuuta 2016

Elämän suuria kysymyksiä

Kuten jo aiemmissa teksteissäni on käynyt ilmi, on aivokasvain tuonut elämääni epävarmuutta monessa suhteessa. Epävarmuus on saanut minut vahvasti elämään tässä hetkessä. On kuitenkin turha kieltää, etteikö sitä haaveilisi tulevasta. Jokaisella meillä on unelmia ja haaveita. Joskin nyt sitä on konkreettisesti tajunnut, että jos oman haaveen/unelman voi jo tänään toteuttaa (tai sen eteen voi tehdä jotakin), niin se todella kannattaa tehdä heti eikä vain odottaa huomiseen.

Yksi omista unelmistani on saada lisää lapsia. Olen aina haaveillut kahdesta tai kolmesta lapsesta, eikä se ole tämän lapsen myötä muuttunut. Miehelläni on myös samoja haaveita. Meidän kohdalla se ei kuitenkaan enää ole mitenkään itsestäänselvää. Voinko enää tulla raskaaksi? Mitä tapahtuu, jos niin käy? Kumpikaan meistä ei halua kokea tätä samaa kasvaimen tuomaa "tuskaa" uudestaan. Toivottavasti joku jossakin vaiheessa osaisi vastata näihin kysymyksiin ja kertoa mitä uusi raskaus voisi aiheuttaa... Se on kuitenkin pakko myöntää, että tällä hetkellä ajatus uudesta raskaudesta on todella pelottava ja kaukainen.

Tämän raskauskysymyksen lisäksi mielessä on pyörinyt paljon muitakin kysymyksiä. Sairaalassa ollessa kirjoitin niitä ylös, jotta muistin kysyä lääkäreiltä. Heräsin usein jopa yöllä miettimään syntyjä syviä. Sairaalaympäristössä en muutenkaan saanut kovin hyvin nukuttua, kun koko ajan joku kävi huoneessa tarkistamassa verenpainetta yms. Lisäksi ikävöin niin paljon kotiin vauvan ja miehen luokse ettei unen päästä meinannut saada kiinni. Kotona saan onneksi nukkua yöni rauhassa siinä suhteessa.

Mielessä pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Kuinka kauan kasvain oli ollut aivoissani? Miksi se tuli juuri minulle? Miten en ollut huomannut sitä?

Minun tapauksessa ei osata antaa vastauksia näihinkään kysymyksiin. Kukaan ei osaa sanoa, miksi ja koska kasvain oli syntynyt. Ainoastaan voi arvailla. Leikkaushetkellä se oli kuitenkin jo huomattavan suuri. Lääkäreiden mukaan se oli aiheuttanut jossakin vaiheessa myös sisäisen verenvuodon. Jälkikäteen muistan loppuraskaudessa yhden ainoan kovan päänsärkykohtauksen, jonka vuoksi en meinannut pysyä pystyssä. Se oli 3.8. eli kuukausi ennen synnytystä. Itseasiassa tämän jälkeen neuvolassakin huomattiin, että lapsi ei kasvanut enää samaan tahtiin. Kävin siinä vaiheessa myös yksityisellä lääkärillä. Siellä todettiin kaiken olevan kunnossa: vauva vain oli siro. Muita oireita en "huomannut", koska ne olivat loppuraskauden/synnytyksen seassa olevaa uupumusta ja väsymystä, jotka mielsin kuuluvan normaaliin raskauteen/synnytyksen jälkeiseen olotilaan.

Meillä oli onnellinen tilanne siinä suhteessa, että tiedän tulleeni raskaaksi heti ensimmäisellä tai toisella kerralla. Päätimme yhdessä mieheni kanssa, että jos vauva on tullakseen, se saa tulla. Ja niin siinä kävi, maailman ihanin ja onnellisin asia: tulin heti raskaaksi ja saimme tyttövauvan. Lääkärit olivat sitä mieltä, että en olisi tullut raskaaksi, jos kasvain olisi jo ollut aivoissa. Näin ollen raskauteni sai sen puhkeamaan ja suurenemaan toden teolla. Se on voinut olla hyvin hyvin pieni siinä vaiheessa, mutta iso se ei ole voinut olla, koska se olisi estänyt raskaaksi tulon. Tosiaan tälläkään hetkellä ei vielä ole täyttä varmuutta mikä kasvain on laatuaan. Mutta ehkä se selvinnee tässä ajan kanssa. Seuraava magneettikuvaus on joulukuun lopussa ja tammikuussa menen Kuopioon leikkaavan lääkärin vastaanotolle. Josko se silloin olisi selvillä...

Tietysti, nyt kun tiedän, että oma kehoni on ollut erilaisissa puutostiloissa raskausaikana herää kysymys, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin? Olen tosi monta kertaa mielessäni joutunut käsittelemään tätä asiaa. Tästä on jopa vaikea kirjoittaa ja puhua ääneen. Sitä toivoo maailman eniten, että kaikki on hänen kohdallaan kunnossa.

Syntymähetkellä tyttö painoi 3386 g ja oli 49 cm pitkä. Hän oli normaalikokoinen ja terve tyttö. Kaikista vauvoista otetaan labratulokset heti syntymähetkellä, jotta nähdään ettei ole mitään sairauksia. Hänellä kaikki arvot olivat kunnossa. Minun tilanteen vuoksi olemme myös tällä viikolla käyneet tytön kanssa ylimääräisissä tarkastuksissa, joissa niissäkin on todettu kaiken olevan kunnossa. Keskiviikkona olimme ultra-äänessä. Tänään vuorossa oli lääkärin tarkastus. Tällä hetkellä kaikki on oikein mainiosti ja tytöllä ei ole mitään hätää. Lääkärin mukaan riittää, että hän käy normaalisti neuvolatarkastuksissa. Sitten, kun saadaan lisää tietoa minun kasvaimen laadusta, teemme jatkosuunnitelmia, jos tarpeen. Lääkäreiden mukaan raskausaikana vauva on imenyt minusta kaiken mahdollisen ja saanut kasvulleen ja kehitykselleen tarvittavat asiat.

Taas on pitkä päivä takana ja ollaan rauhoittumassa viikonlopun viettoon. Huomenna mummu (eli minun äiti) tulee kylään ja teemme jouluvalmisteluja. Todennäköisesti tänä viikonloppuna paistamme myös joulun parhaat piparit! Minä menen nyt saunaan ja sen jälkeen viettämään aikaa sohvalle perheen kera. Hyvää viikonloppua! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi!