3-kuukautisneuvola

Eilen oli jännät paikat, kun meidän pienokaisella oli 3-kuukautisneuvola. Nykyään ainakin minä odotan näitä neuvolakäyntejä suurella mielenkiinnolla. Tyttö mittautti neuvolassa hyvät lukemat: pituus 59,8 cm ja paino 5840 g. Käyrien valossa mentiin hyvin keskiarvojen mukaisesti. Oli hienoa kuulla, että myös terveydenhoitajan mukaan tytön kehitys on ikätasoista. Lisäksi hän kirjoitti korttiin, että tyttö on kova hymyilemään. Se mekin ollaan huomattu! :)

Tyttö seurailee esim. tämän pikkueläimen liikettä mobilessa hyvin tarkasti :)

Nyt kun jälkikäteen katselee tytön neuvolakorttia tulee hieman surulliseksi. Painon kanssa oli alussa vaikeuksia. On kaksijakoiset fiilikset, kun miettii sitä aikaa. Toisaalta hienoa, että tytön painoa seurattiin tarkasti ja hänestä pidettiin huolta. Oli kuitenkin henkisesti raskasta käydä painokontrolleissa lähes joka viikko. Melkein joka kerta kun sieltä lähdettiin jäi huono fiilis. Vastasyntyneelle oli joku tietty grammamääräinen päiväsuositus, jonka mukaan terveydenhoitaja aina ilmoitti, että nyt teillä on ruokittu liian vähän tai nyt on ruokittu ihan liikaa. Ja tässä kaikessa koko ajan oli imetys ja pulloruokinta yhtä aikaa. Käytännössä joka kerta piti muuttaa jo hyväksi koettuja tapoja ja rytmejä. Ruoka-annoksia tuli lisätä tai vähentää. Piti mittailla ja merkata muistiin syömisiä. Piti seurata pissa- ja kakkamääriä. Se oli stressaavaa.

Onneksi enää ei tarvitse olla samalla tavalla huolissaan vauvan painosta. Yritin jo silloin muistuttaa itselleni, että eihän vauvankaan jokainen päivä ole ruokatottumuksilta tai kakkamääriltä täysin samanlainen. Meidän aikuistenkin päivät ovat erilaisia.  Jokainen vauva on erilainen, eihän niitä kaikkia voi asettaa yhteen muottiin (joskus neuvolassa tulee tällainen olo). Toisina päivinä syödään enemmän ja toisina vähemmän. Meillä ainakin tyttö saa ruokaa aina, kun hän vähänkään vaikuttaa nälkäiseltä. Emme tuijota enää mitään millimääriä. Joskus tuttipulloon on mennyt liikaa maitoa, joskus liian vähän. Tyttö osaa jo selkeästi viestiä, jos ruokaa on liian vähän. Luulenkin tässä vaiheessa jo oppineeni tytön viestejä paremmin. Nälän iskiessä hän alkaa söpösti törröttämään huulia ja pitämään pientä tuhinaa. Sitten kun hän saa pullon huulille alkaa hän imeä innokkaasti. Sitten kun on saatu tarpeeksi, alkaa keskittyminen herpaantua ja pullosta päästetään irti. Ei se sen kummempaa ole. Minkähän vuoksi tästäkin oli tehnyt itselleen niin vaikean asian?

Kasvun mukana vauva-arkea on helpottanut juurikin tuo viestintä puolin ja toisin. Vauva on tyytyväisempi ja itkee huomattavasti vähemmän. Päivässä muutamia itkuja tulee oikeastaan vain iltaisin. Tyttöä väsyttää, mutta silti ei vielä halua nukkumaan. Iltaa varten pitäisikin varmaan kehitellä jo pikkuhiljaa tiettyjä samankaltaisia rutiineja. Tuntuu, että hän on jo aika hyvin perillä milloin aletaan mennä yöunille, mutta tässä kyllä varmasti on vielä parannettavaa. Samat rutiinit viestisi vauvalle nukkumaanmenon lähestymistä. Olen ajatellut, että meillä voisi ainakin olla yöpuvun pukemisen yhteydessä jonkun tyyppinen iltahieronta/kylpy. Tämän jälkeen sänkyyn siirtyminen ja rauhoittavien iltamusiikkien kuuntelu. Iltarukouskin pitää ottaa joskus mukaan. Uskon, että näillä tavoilla hän oppisi aistimaan, että nyt on yöunien aika. Täällä pisin yhtäjaksoinen uni on ollut varmaan siinä 5 tunnin paikkeilla. Olen kuitenkin lukenut, että pulloruokinnassa olevat vauvat voivat hyvin nukkua yhteen putkeen koko yön. Milloinkahan meillä on sellainen yö luvassa? Jännä nähdä.

Täällä muuten ollaan pikkuhiljaa opeteltu kääntymään mahalta selälleen. Nyt sitä on tapahtunut jo viikon aikana huomattavan usein. Viimeksi eilen. Lisäksi tyttö on selkeässä konttausasennossa pitkiäkin aikoja, päätä hän osaa jo kannatella tosi hyvin. En ihan täysin tiedä missä vaiheessa vauva oppii tuon kääntymisen, mutta meillä se on jo hyvässä vauhdissa. En enää uskalla jättää häntä hetkeksikään hoitopöydälle yksin, kyllä hän niin aktiviinen tapaus jo on. :)

Katsotaan, jos tänään saisi itsekin taas aktivoitua itseään. Olen ollut pitkään flunssassa ja pelkästään levännyt. Itseasissa tytöllekin tuli pientä nuhaa. Meillä käytettiin keittosuolatippoja, jotka toimi täällä ainakin hyvin. Kaikki räkäkaakareet tuli helposti ulos. Eihän se mukavaa ole, kun niitä tiputellaan nenään, mutta olo kuitenkin helpottuu selkeästi. Minäkin alan olla jo terve ja tänään voisi olla hyvä päivä ottaa taas hieman hikeä pintaan. Aktiivista torstaita kaikille!