Jälkimainingeissa

Tämä viikko on mennyt rokotuksen jälkimainingeissa. Viikko on ollut erikoinen. Etenkin yöt ovat olleet hankalia. Kaksi ensimmäistä yötä meni tosi vähillä unilla. Tyttö heräsi vähän väliä. Unijaksot oli lyhimmillään 15 minuuttia ja pisimmät arviolta 2 tuntia. Aina, kun tytön sai sänkyyn, toivoi, että nyt hän nukkuisi. Meni pieni hetki ja hän heräsi käytännössä heti uudestaan. Ei ollut hyvä olla ja nukkua.

Yöt menikin pitkälti tyttö sylissä. Ei tullut itse nukuttua ollenkaan. Tai ainakin sellaiset mielikuvat itselle jäi. Tyttöä siliteltiin ja paijailtiin. Tyttöä kuljetettiin ympäri huonetta. Tytölle laulettiin hiljaisesti. Joinain hetkinä pompittiin jumppapallollakin. Kaikkea tuli kokeiltua.

Tyytyväinen ja hyväuninen vauva muuttui pistosten (ja suunkautta nieltävän rotan) jälkeen huonouniseksi ja surulliseksi. Teki niin pahaa hänen puolestaan. Sitä yritti auttaa häntä. Sitä yritti helpottaa hänen oloa. Mikään ei auttanut. Noina öinä yritti pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä. Voimat oli ihan lopussa. Yöllä on muutenkin aina extraväsynyt. Sitä kun toivoo, että saisi itsekin unta ja lepoa. Näiden taisteluöiden jälkeen on ollut todella puhki.

Päivät olivat toisenlaisia. Reipas, leikkisä ja iloinen tyttömme nukkui suurimman osan päivästä. Silloin hän saikin levättyä kunnolla (ehkä sekin vaikutti öihin?) Onneksi tällä viikolla oli pakkasta reippaasti. Uskon, että myös sen vuoksi unet maittoi ulkona erityisen hyvin. Kahtena päivänä tyttö nukkui yhteen putkeen vaunuissa aamupäivällä 9.30-12.30 ja iltapäivällä 14-16.30. Tämän jälkeen ei sitten enää nukuttanut. Ei illalla, eikä yölläkään. 

Molempina iltoina rokotuksen jälkeen tytölle nousi hieman lämpöä. Toisena iltana päätettiin antaa pienimäärä kuumelääkettä, jotta olo helpottaisi. Ei tiedetä auttoiko se, mutta ainakaan yö ei ollut silloinkaan helppo. Nukahtaminen oli vaikeaa ja heräämisiä tuli useasti, kuten jo aiemmin sanoin (ehkä 10-15 ja sit tietysti oltiin hereillä pitkiä aikoja).

Pidän rokotuksia tärkeinä. Kuitenkin silloin, kun näkee kuinka kipeää ne tekee ajattelen toisin. Silloin kun näen myös, minkä olon se aiheuttaa, ajattelen, että en halua tätä tytöllemme enää koskaan. Onneksi se hetki menee kuitenkin ohi ja järkevöityy. Rokotukset ovat pitkällä tähtäimellä tarpeellisia. Ne suojelevat suuremmilta ja vielä kivuliaimmilta sairauksilta. Minusta on hienoa, että lääketiede on tässäkin kehittynyt näin kovasti. Ja etenkin, että tämä terveydenhuolto toimii pienillä niin hyvin.

Loppuviikko ollaan vietetty koko perheen voimin mummulassa. Täällä meidän yöt sujuivat hienosti. Pe-la välisenä yönä tyttö heräsi ainoastaan kerran. Hänellä riitti virtaa leikkiä taas samaan malliin kuin ennen rokotuksia. Tilanteet alkavat siis normalisoitua. Edetään kuitenkin päivä kerrallaan...

Alkavalle viikolle on mukavia ja ainutlaatuisia juttuja luvassa. Ihana ystävänpäivä ja rakkaan siskon synttärit. En malta odottaa. Seuraavaksi suunnittelin, että teen pienen kotitreenin. Mummu lähti vaunuttelemaan tytön kanssa. Tässä hyvänoloinen kahvakuulatreeni. Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Eiköhän näillä saa hyvän kotitreenin aikaiseksi :)