Varma ja epävarma

Lisäsin blogiini uuden sivun KUKA JA MIKSI?, jossa aukaisen hieman taustojani ja sitä miksi blogin nimi on Aitoa Epävarmuutta. Tässä tekstissä ajattelin käsitellä hieman sitä millainen olen...

Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Positiivinen ja nauravainen. Yleisesti ottaen reipas. Utelias. Joustava ja sopeutuvainen. Spontaani. Huomaavainen.

Siinä muutamia adjektiiveja, joita olen saanut kuulla itsestäni. Pidän itseäni hyvällä tavalla itsevarmana nuorena naisena. Iän mukana olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, enkä häpeä tekemisiäni ja oloani. Toivon, että pystyisin kasvattamaan lapseni myös itsensä hyväksyväksi, ja muita kunnioittavaksi persoonaksi. Tuosta kasvatusasiasta ja arvoista ylipäänsä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä myöhemmin.
Koen, että olen myös melko tavallinen tallaaja. Vietän paljon aikaa kotona (varsinkin nyt tullessani äidiksi) ja tykkään katsella televisiota. Pidän ruoanlaitosta. Yritän pitää huolta itsestäni ja urheilla monipuolisesti. Nautin välillä olostani aivan yksin, mutta pidän myös siitä, että ympärilläni on paljon ihmisiä. Yleensä tulen toimeen kaikkien kanssa. Tietysti aina löytyy niitä ihmisiä, joiden kanssa yhdessäolo ei ole niin mutkatonta. En viihdy ihmisten seurassa, jotka käyttävät aikaansa toisten ihmisten mollaamiseen. Pyrin pois tilanteista, joissa puhutaan pahaa toisten ihmisten selän takana. En näe sellaisen johtavan mihinkään. En halua olla juoruileva ihminen ja valitsen seurani sen mukaisesti, että en vietä aikaani sellaisten parissa.

Sanomattakin selvää...

Nuoruudessani olen saanut osakseni paljon selän takana puhumista ja haukkumista. Se on tehnyt minusta haavoittuvan ja jättänyt ikuisen arven. Toisinaan ajattelen, että sen vuoksi minun on hankala solmia uusia syvällisiä ihmissuhteita ja luottaa ihmisiin.
Olen varmasti itsekin syyllistynyt tähän kyseiseen toimintaan ja haluaisinkin pyytää anteeksi niiltä, joita se on satuttanut.

Itsepäinen ja ailahteleva. Kärsimätön. Herkkä. Epävarma. "Aina oikeassa".

Siinä adjektiiveja, jotka myös kuvaavat minua ja aiheuttavat toisinaan harmia. Saatan hermostua melko pienestäkin asiasta ja myös toisinpäin, innostun hyvin nopeasti. Onneksi mieheni rauhallisuus ja tasaisuus pitää minua hieman aisoissa. Hänellä on myös pitkä pinna, toisin kuin minulla.
Herkkyyden näen tavallaan vahvuutena, mutta siinä on myös omat haasteensa. Joskus herkkyys on rasite. Sitä tuppaa joskus ottamaan kritiikit liiankin henkilökohtaisesti.
Epävarmuuteni tulee esille aina kun joudun esiintymään. Itsensä esittäminen muille tuo ylimääräisen hien pintaan ja varsinkin jos kyseessä on samanikäinen kuuntelijajoukko. Muistan kuinka koulussakin jännitin omaa vuoroani aina niin kovasti, että en pystynyt keskittyä kuuntelemaan muiden puheenvuoroja. Mietin vain, että koska on minun vuoroni ja mitä oikein sanon. Huomaan, että yhä edelleen jännitän tällaisia tilanteita. Olen usein mieltänyt tällaisen epävarmuuden huonoksi asiaksi. Onneksi ikä on tuonut tähänkin uusia näkökulmia. Minua saa jännittää ja jännitys saa myös näkyä. Mitä sitten? Minä saan epävarman olon, mutta se menee myös nopeasti ohi. Oikeastaan olen löytänyt siihen nyt asenteen, että haluaisin päästä tällaisiin tilanteisiin useammin. Haluan oppia sietämään sitä epävarmuutta.

Tunnen kaikkinensa, että olen tasapainossa elämäni ja itseni kanssa. Kannan varmuuteni mukana epävarmuutta. En kuitenkaan anna epävarmuuden ohjata elämääni. Epävarmuus kuitenkin saattaa yllättää minut arjessa yhtäkkiä. Pillahdan itkuun. Itku johtuu useimmiten onnesta. Sitä vaan havahtuu ja pysähtyy aina silloin tällöin tajuamaan, kuinka epävarmaa elämä on. Sitä kuitenkin oli melko lähellä kuolemaa. Se kokemus oli niin vahva, että tulee sellainen olo, ettei halua vielä lähteä. Haluan niin nähdä tyttäreni kasvavan. Haluan niin rakastaa ja olla mieheni tukena. Sitä ei kuitenkaan voi tietää. Ei meistä kukaan. Jokainen päivä on lahja. Sitä elämän epävarmuutta ei voi liiaksi jäädä pohtimaan, mutta se on aina välillä hyvä tajuta.

Näen, että tämä pieni aarre, joka nyt nukkuu ulkona on saanut minut jaksamaan tämän raskaan ja vaikean vaiheen. Tämä pieni aarteeni on pitänyt minut kiinni arjessa. Olen saanut tukea ja rakkautta perheeltäni ja ystäviltä. En ole joutunut jäämään asioideni kanssa yksin. Olen kiitollinen ja onnellinen. Uskon, että tulee aika, jolloin haluan puhua myös jonkun ulkopuolisen kanssa. On tapahtunut yhtäkkiä niin paljon, ettei kaikkea ole pystynyt käsitellä. Tällä hetkellä tämä kirjoittaminen on minulle kuitenkin hyvää terapiaa. Saan purkaa ajatuksiani. Tämä auttaa minua. Kiitos kun luet. Se saa minut iloiseksi. Toivon, että tämä hyvä tasapaino säilyy ja jaksan pitää huolta itsestäni. Toivon, että sinä myös. Kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä kuin sinä itse. Voimia viikonloppuun!