2 päivää sitten neuvolassa laitettiin 3 kuukauden ikään kuuluvia rokotuksia. Kaikin puolin tyttö on ollut reipas, mutta ei ihan niin aktiivinen kuin yleensä. Jotenkin hän vaikuttaa hieman vetelältä. Kuumetta ei ole nostanut. Nämä kaksi rokotuksen jälkeistä yötä ovat olleet ehdottomasti oudoimmat tähän asti. Maanantai-tiistai välinen yö meni kuin unelma. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä meno olikin sitten aivan toista maata...
Noin puoli kymmeneltä kaikki näytti lupaavalta. Isä sai tytön kauniisti nukkumaan ja minä hiivin sänkyyn. Olin juuri nukahtanut, kun tyttö yskäisi. Ajattelin, että hän varmaan jatkaa unia eikä siinä sen kummempaa. Suljin silmäni ja yritin saada takaisin unen päästä kiinni. Tyttö kuitenkin alkoi pitämään ääntä. Menin lähemmäs katsomaan ja huomasin, että hänen petivaatteet ja yöpuku ovat märkiä. Haistoin ja totesin, että häneltä oli yskähdyksen mukana tullut puklaus. Oli lähdettävä vaihtamaan yöpukua, lakanoita ja peittoa.
Tultiin takaisin sänkyyn ja tyttö vaikutti nälkäiseltä. Syötin ja samalla yritin nukuttaa. Yleensä syönnin jälkeen hän nukahtaa helposti pullo suussa. Ei tällä kertaa. Tyttö oli vielä ihan hyväntuulinen (joskin väsynyt) ja halusi seurustella. Seurusteltiin jonkin aikaa, kunnes siirsin tytön sänkyyn kyljelleen. Soittelin hänelle unilauluja ja silittelin. Tyttö vain jatkoi peuhaamista. Jalat ja kädet vispasi: unesta ei tietoakaan. Kuluu hetki ja taas tulee puklaus. Onneksi sitä tuli tällä kertaa vain vaatteille. Vaihdettiin toistamiseen yöpuku. Mietin, että tämän jälkeen hän todennäköisesti nukahtaa pienellä maitotilkalla ja pullon imemisellä...
Kuitenkin hyvin tapojensa vastaisesti tyttö ei suostu ottamaan pulloa ollenkaan. Hän ei ole tyytyväinen ja alkaa itkemään. Kello on tähän aikaan noin 11. Ei auta muu kuin ottaa hänet syliin. Sylissä hän rauhoittuu. Hän on väsynyt. Välillä hän itkee ja välillä on hiljaa. Hän on silmät auki ihmeissään. Yritän heiluttelemalla saada häntä uneen. Heiluttelu tuottaa tulosta ja noin puoli 12 aikaan hän vaipuu uneen. Pyydään miestäni apuun. Siirrämme hänet varovasti sänkyyn.
Tytön silmät avautuu ja naama menee kurttuun. Itku alkaa. Ei onnistunut siirto tällä kertaa. Tyttö ei ollut vielä tarpeeksi syvässä unessa. Minä tietenkin otan takaisin syliin ja heiluttelen. Itku vain kovenee, mikään ei tunnu auttavan... Epätoivoisia hetkiä. Aikaa kuluu ja kuluu... Alkaa näyttää, että silmät alkavat mennä taas kiinni. Minä huokaisen helpotuksesta, nyt hän alkaa vihdoin nukkumaan. Odotan vielä varmuuden vuoksi hetken aikaa ihan paikallaan. Sitten päätän lähteä kohti sänkyä. Juuri kun olen asettamassa vauvaa sänkyyn, tulee minulta aivastus. En millään pystynyt pidättämään sitä. Vauva pelästyy niin, että itku ei meinaa loppua millään. Olen todella vihainen itselleni. Herätin nukkuvan vauvan. No itku jatkuu ja jatkuu. Ei ole hyvä olla. Yritän ehdottaa, että miehenikin välillä yrittäisi pidellä häntä. No minä kuitenkin jatkan. Vauva on sylissä itkien. Heiluttelen, kävelen, hytkytän ja milloin mitäkin. Tuntuu, että tämän pelästyksen jälkeen tyttöä ei voi enää saada uneen...
Kello on noin puoli 1. Uni alkaa kuitenkin voittaa ja tytön silmät sulkeutua. Nyt hän on nukahtamaisillaan. Hidastan vauhtia ja pidän häntä vain sylissä. On hiljaista. Mietin, että mikä hetki olisi hyvä yrittää siirtää hänet omaan sänkyyn. Tällä kertaa en aio epäonnistua. Valmistelen siirtoa mielessä ja hivutan aina pikkusen käsiä paremmin siirtoa varten. Aina kun hieman liikahdan, vauva alkaa mutristamaan kasvoja ja päästämään itkua alkuun. Nousen ylös ja heiluttelen. Tätä tehdään ehkä 10 kertaa. Sitten päätän, että nyt on oikea hetki. Asetan hänet varovasti sänkyyn. Hän jatkaa unia. Odotan hiljaa vieressä ja katson, että tuleeko vielä naaman mutristuksia ja itkun alkua. Ei tule. Nyt hän on unilla. Minäkin suljen silmäni. Kello on 1 yöllä ja kaikki nukkuu. Kolmas kerta toden sanoi.
3 tuntia siinä nukutuksessa meni. Vauva itki melkein koko ajan, ensimmäistä tuntia lukuunottamatta. Meidän tyttö ei ole aiemmin itkenyt tällä tavoin. Ei oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä? Ruokakaan ei tuntunut maistuvan. Hänellä oli kaikki huonosti. Uskon, että rokotuksilla oli tähän vaikutusta. Tosin ihmettelen, että mahdolliset oireet tulivat näin viiveellä? Muilla kokemuksia?
Nukahtamisen jälkeen yö meni kuitenkin hyvin. Tyttö heräsi vain viideltä syömään. Päätin jo illalla, että ihan sama miten pitkään valvotaan, niin pyritään pääsemään huomenna aamulla takaisin rytmiin. Tytöllä oli näköjään samat ajatukset, koska nousimme ylös hänen herättyään 7 aikoihin. Tyttö oli herätessään oma iloinen itsensä. Hän oli unohtanut yölliset vaikeudet, toisin kuin minä. Tuntui tosi pahalta, kun hänellä oli huono olla. Tuntui, että vaikka miten yritin en osannut lohduttaa/auttaa häntä.
Tällä hetkellä päivä onkin mennyt tuttuun tapaan. Tyttö nukkuu ulkona vaunuissa. Yhdeksän aikaan hän oli jo tosi väsynyt, eikä ihme kun yöunet olivat tänä yönä niin lyhyet. Odotan mielenkiinnolla tämän päivän kulkua ja seuraavaa yötä. Katsotaan miten tilanne kehittyy...
 |
| Alkuyöstä oli vaikeaa, mutta aamulla paistoi taas aurinko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!