Tytön kuulumisia

Rokotuksen jälkeinen vetelä olo on hävinnyt ja tyttö on taas normalisoitunut. Rokotus vaikutti häneen ja sanotaanko, että koko viime viikon arkipäivät hänen käytös ei ollut niin aktiivista kuin yleensä. Tällä hetkellä on muutenkin menossa hieman rauhallisempi kausi. Hän imee paljon peukaloa ja tarkkailee. Yhdessä vaiheessa hän jokelteli yhtenään. Nyt hän tekee sitä harkitummin. Tosin silloin, kun tilanne on oikea, saattaa jokeltelua tulla koko päivän edestä.

Nykyään tyttö tutustuu paljon enemmän ympäristöön ja ympäröiviin ihmisiin. Hän kääntelee päätään enemmän. Lisäksi viime päivinä hän on laittanut jalat suppuun vatsan päälle ja kellahtanut kyljelleen. Mahallaan tyttö viihtyy edelleen ja nostaa päätä hienosti ylös. Kerroin kuitenkin joskus aiemmin, kuinka hienosti tyttö osaa kääntyä jo mahalta selälle. Se oli kuitenkin näköjään vain yhden illan huumaa. Pitkään aikaan tyttö ei ole onnistunut kääntymään. No kyllä se kääntyminen sieltä taas sitten löytyy joku päivä...

Tyttö tunnistaa tutut kasvot. Hän selkeästi tietää, kuka on mummu ja kuka isä. Hän antaa hymyjä samalla tavalla kuin ennenkin. Hän ihmettelee uusia kasvoja, joita näkee. Päivittäin vietämme nykyään enemmän aikaa sylissä kuin aiemmin. Päiväunien jälkeen täällä mennäänkin paikasta toiseen sylissä lauleskellen. Enää leikkimatto ei ole niin suurella kulutuksella, vaikka sielläkin yhä aikaa vietetään.

Iltaisin rauhoitutaan yleensä lukunurkkauksessa. Hän kuuntelee ja katselee, kun kirjaa luetaan. Silloin ei tule kitinää eikä muutakaan ääntelyä. Hän pohdiskelee. Tämä hetki on minulle erityinen. Tyttö on sylissä käpertyneenä peittoon ja minä tuoksuttelen hänen hiuksiaan. Se on ihanaa. Tästä on tullut minun lempipaikkani <3 Iltaunet aloitellaan 9 ja 10 välissä. Öisin herätykset ovat 3, 5 ja 6 aikoihin. Jotain poikkeusöitäkin on, mutta melko tasaisesti noilla 3 yöherätyksellä mennään.

Lempipaikka, lukunurkkaus <3

Eilen oli vauhdikas päivä, kun saatiin ystäväperhe kylään. Heillä on lähes samanikäinen poikavauva. On ihana (ja samalla myös haikea) seurata kuinka molemmat vauvat kasvaa ja kehittyy. He eivät ole enää vastasyntyneitä. Olin viimeksi nähnyt pojan yli kuukausi sitten ja nyt eilen hän oli kasvanut hurjasti pituutta. Muutenkin hänestä oli tullut silmissäni paljon aktiivisempi. He viettivätkin yhdessä aikaa leikkimatolla. Molemmat hymyilivät ja heiluttelivat käsiä ja jalkoja innokkaasti. Tosi mukavaa, että meidän tytöllä on söpö pieni leikkikaveri jo ihan pienestä pitäen. Lisäksi pojan äidistä on tullut minulle todellinen sydänystävä. Olen niin kiitollinen, että olen saanut tutustua häneen ja hän on elämässäni. Heidän kanssaan aloitetaan vauva-uinti yhdessä, josta tulee takuuvarmasti hauskaa.

Kiitollisuus tästä meidän tytöstä ja lähellä olevista ihmisistä on kyllä tajuttoman suuri. Eivät sanat riitä. Jotenkin hassua, että joka tekstissä taidan toistaa tätä samaa. Sitä vaan oikeasti tällä hetkellä pursuaa jostakin, ei voi vaan minkään.

Nyt tyttö heräsikin juuri unilta ja meillä alkaa perheen yhteinen joululoma. Isä tuli juuri myös kotiin. Tässä kohta puoliin lähdetäänkin tytön kummeille joulutervehdykselle. Olenkin tällä viikolla pukenut tytölle joka päivä tonttulakin päähän. Se on niin suloisen näköinen pikkutonttu. Katsotaan onko muita tonttuja liikenteessä... :)