maanantai 27. maaliskuuta 2017

Päätösten aika

Viikko sitten työnantajani soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Puhelun edetessä tiesin, että jossain vaiheessa hän tulee kysymään palaanko ensi syksynä töihin.

Tunsin oloni epävarmaksi. En osannut antaa hänelle vielä vastausta. Olen tietysti miettinyt näitä asioita paljonkin, mutta en ollut päässyt mihinkään lopputulokseen.

Puhelun aikana rohkaistuin kysymään häneltä onnistuisiko, että ilmoitan hänelle johonkin päivään mennessä minun lopullisen päätökseni. Kerroin hänelle, kuinka vaikea ja iso juttu tämä on minulle ja etten millään pysty tekemään sitä ratkaisua tässä hetkessä.
Kumpa saisi olla kotona mahdollisimman pitkään. <3
Hän oli ymmärtäväinen ja antoi "lisäaikaa" miettiä rauhassa tilannetta. Helppoa ei ole ollut ja tuntuu, että toisena päivänä olen palaamassa töihin ja toisena jäämässä kotiin.

Monesti olen kysynyt itseltäni: Mitä, jos tämä on ainoa lapsi, joka meille siunaantuu? Mitä jos en enää koskaan saakaan olla kotiäitinä? Miksi valitsisin työn enkä kotona oloa tytön kanssa? Miten pärjäämme taloudellisesti, jos miehellä ei olekaan ensi syksynä töitä? 

Perhe on minulle tärkein. Se on sanomattakin selvää. En kuitenkaan pysty elämään sen ajatuksen kanssa, että meidän perheellä olisi taloudellisesti liian tiukkaa. Laskut on maksettava ja ruokaa pitää saada pöytään. Näin ollen on tehtävä uhrauksia. Täytyy valita työ. Niin pahalta, kun se tuntuukin. 

Tahtoisin olla paikalla, kun tyttö ottaa ensimmäisen askeleensa. Tahtoisin olla kuulemassa, kun hän sanoo ensimmäisen sanansa. Tahtoisin olla lohduttamassa, kun häntä surettaa. Tahtoisin olla hänen kanssaan, niin pitkään kotona kuin vain voin. 

Kaikkea saa haluta ja tahtoa, mutta kaikkea ei voi saada. Ja kuten todettua perhe on se tärkein. Teen sen eteen kaikkeni. Tässä hetkessä ja tilanteessa vaikuttaa nyt siltä, että kerron työnantajalleni töihin paluusta. Vielä on kuitenkin mahdollista, että mieheni saa syksyn työkuviot selville. Ja jos ne varmistuu, niin silloin aion todellakin olla kotona. <3

3 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen seurannut blogiasi ja lähes kaikki aiheet ovat koskettaneet minua vuosi sitten. (Tyttö 09/15). Pohdin itse tätä työasiaa myös! Vanhempainvapaan jälkeen pidin kesälomat, joita olin jo kerryttänyt raskausaikana (7viikkoa). Olin hoitovapaalla 4kk (joista 2kk siis kesälomalla). Lapsi oli 1v 1kk kun meni päiväkotiin ja minä töihin. Teen max. 60% työtä eli olen joustavalla hoitovapaalla. Tuki kattaa päivähoidon. Lapsi on hoidossa 5h/päivä tai voisi olla myös esim. 3 pv/viikko. Ja on ollut huippua. Yli 1v. On jo niin sosiaalisia suhteita kaipaava ja tekevä, että meillä tämä on toiminut aivan loistavasti! Lapsi oikein haluaa mennä kavereiden seuraan ja kieltämättä lyhyet työpäivät ovat vaihtelua eikä tunnu työltä (tosin en tiedä sinun työtäsi, onnistuisiko?) Olen saanut nähdä lapseni askeleet ja ekat sanat ja muut. Kyllä ne useimmiten tulevat siinä tutuimmassa ympäristössä. Samalla nautimme aamuista, jolloin ei ole kiire (ysiksi päiväkotiin) ja toisaalta meillä on yhteiset iltapäivät. Päikkärit ja yksi ruokailu on päiväkodissa, mikä helpottaa äidin arkea. Mieti rauhassa kaikki vaihtoehdot. Meillä tämä on toiminut! Tsemppiä!! -Karkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos kommentistasi. Onpa mukava kuulla, että olet seurannut blogiani ja, että tuollainenkin mahdollisuus on.
      Täytyykin ottaa puhelin käteen ja soittaa muutama puhelu, että saa varmuuden siitä, miten minun työssäni tällainen joustavuus onnistuisi (tai onnistuuko ylipäätään ollenkaan)? Myös se tulee tietysti kysymykseen, että onko se rahallinen korvaus enää ollenkaan niin suuri. Täytyy pohtia huolella ja laskea tuloja ja menoja...
      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
    2. Moi! Joustavan ja osittaisen hoitovapaan (en ole varma, ovatko juuri näillä nimillä) ne rajat työntekoon ovat 60% ja 80%. Vastaa periaatteessa 3pv/vko tai 4pv/vko. Itsellä on tällä hetkellä niin hyvä tilanne, että työpaikka-koti-päiväkoti ovat muutaman kilometrin säteellä. Myös työnkuva on sellainen, että minun kannattaa olla lyhyitä päiviä, kun matkoihin ei mene 10min kauempaa. Lapsikaan ei joudu olemaan kauan hoidossa (vaikka haluaisikin). Olisiko ollut juuri viime vuonna, kun eduskunta päätti nostaa tuon 60% joustavan hoitovapaan tukea ja mielestäni se on ihan ok. (muistaakseni lähemmäs kolmea sataa miinus verot) Työnantajalla on mielestäni velvollisuus mahdollistaa tämä siihen asti kun lapsi täyttää 3v. (tai osittainen hoitovapaa, kun lapsi aloittaa koulun) mikäli siitä ei aiheudu tuotannollista haittaa. Kannattaa tutkailla kaikkia vaihtoehtoja. Omasta mielestäni saatan jopa olla vielä läsnäolevampi äiti, kun päivissä onkin jotain muuta kuin pelkkää lastenhoitoa. Toki, tässä on niin monta koulukuntaa kun on äitejäkin. Ja meidän päiväkoti on ainakin osoittautunut todella hyväksi paikaksi, ei ole mitään vastaansanomista. -Karkki

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi!