Tytöllä on pitkin päivää kova vauhti päällä. Hän on lähiaikoina oppinut nousemaan tukea vasten ja jopa tulemaan sieltä siististi alas. Nykyään hän kurottaa aina vain ylemmäs ja ylemmäs. Lisäksi hän liikkuu muutamia askelia edes ja taas sekä sivulle (samalla tietysti pitää kiinni jostakin). Kaksi hammastakin näkyy jo hienosti alhaalla.
Päiväunien jälkeen oikeastaan ainoa rauhallinen hetki on silloin, kun me syödään. Sitten tyttö alkaa taas temmeltää oikein olan takaa. Ja enää en ihmettele, että miksi hän on melkein jo kahden tunnin päästä ihan puhki ja väsynyt. Olenkin tämän vuoksi yrittänyt lisätä päivään ja erityisesti iltaan yhä enemmän ja enemmän myös rauhallisia hetkiä. Kauaa hän ei kuitenkaan malta olla sylissä lukemassa esim. kirjaa tai katsomassa piirrettyjä.
Viime iltoina ollaankin ratkaistu tämä ongelma lähtemällä ulos tyttö kantorepussa tai vaunuissa. Tässä samalla on meille vanhemmille tullut uusi harrastus, nimittäin jäätelöiden syöminen. Joka ilta ollaan syöty eri jäätelöitä eri paikoissa. Ja jos ei olla jostain syystä päästy kioskille tai ostoskeskukseen, niin sitten jäätelö on otettu pakasteesta sohvalle syötäväksi.
ÄssäMix :) |
Aamu-unet 10.00-11.30
Iltapäiväunet 14.30-16.00
Yöunet 20.00-07.00
Iltaisin tyttö saa iltamaidon ja sen jälkeen häntä hyssytellään sängyssä sylissä. Samalla hän laulaa omaa unilauluaan. Kun tyttö pikkuhiljaa alkaa nukahtaa annetaan hänen vielä hetken olla sylissä. Sen jälkeen hänet siirretään omaan sänkyyn. Ja mitä sitten tapahtuu... 5 sekuntia ja tyttö avaa silmänsä kuin salama kirkkaalta taivaalta, kääntyy hurjalla vauhdilla mahalleen, siitä kontalleen ja siitä sitten reunoja pitkin seisomaan. Ja tätä jatkuu ja jatkuu. Eilen tein ehkä 10 kertaa nukutuksen ja sitten siirron ja joka kerta sama homma. Yhdestoistakerta taisi olla se onnistunut ja sen jälkeen hän jäi kuin jäikin nukkumaan.
Yhtenä iltana testasin mitä tapahtuu, jos annan hänen peuhata sängyssä itsekseen. Hän vaan peuhasi ja peuhasi ja mitä kauemmin hän sai peuhata, sitä vaikeampaa häntä oli saada nukahtamaan. Kyseisenä iltana nukutus venyi melkein 23 asti ja jouduttiin turvautumaan jopa autolla ajeluun.
En olisi kuuna päivänä ajatellut, että nukutus/nukkumaanmeno voi olla näin haastavaa. Unikouluakaan ei ole vielä aloitettu, koska luin jostain, että muutto on yksi iso muutos, jolloin unikoulua ei ole suositeltavaa aloittaa. Täytyy tässä rauhassa kuulostella ja katsoa miten tilanne etenee. Tuntuu, että tulee vaiheita vaiheiden jälkeen.
Loppujen lopuksi tässä unijutussakin helpottavaa on se, että kyllä se uni sieltä joskus kuitenkin tulee. Viime päivinä on ehkä jopa pientä parannusta näkynyt, koska jos "nukkumaan" ollaan menty puoli kahdeksan on tyttö jo kahdeksan aikaan simahtanut. Tosin joka kerta, kun itse saapuu viereiseen sänkyyn 10 aikoihin nukkumaan on tyttö siellä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Veikkaan, että melkoinen unissakävelijä on tästä tapauksessa tulossa. Kyllä ne uudet taidot vaan tulee sinne uniinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!