Pelko

Sain tänään kirjeen Kuopion yliopistolliselta sairaalta. En halunnut avata kirjettä, vaikka tiesin, että siellä ei luultavasti ole kuin lasku tai mahdollinen ajanvaraus. Ja niinhän siellä oli. Kirjeessä luki, että leikkaava lääkäri x.x soittaa sinulle x.x.2017 kello 9-16 välisenä aikana.

Näitä kirjeitä en ole innolla avaamassa.

Onpa kiva odotella tuota lääkärin soittoa melkein kahden kuukauden päähän ja siihen asti taas pelätä, että mitähän sieltä tulee. Mielikuvitus on lähtenyt jo hyvälle laukalle. Mulle ainakin olisi parempi, että lääkäri vaan soittaisi, sillon millon sille sopii eikä olisi mitään soittoaikoja ilmoitettuna. Tottakai ymmärrän, että mun pitäisi sitten päivystää puhelimen äärellä 24/7 ja lääkäreillä ei ole ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi, mutta silti. Ei ainakaan sillä tavalla, että kirje tulee 2 kuukautta etukäteen.

Pelkään nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Pelko koskee eniten sitä, että kasvain aivoissani, jota kukaan ei ole tunnistanut, on jossakin vaiheessa vaaraksi minulle. Pelkään etten näkisi enää koskaan perhettäni, ystäviäni ja muitakaan tuttuja. En usko, että tuo pelko hellittää koskaan. Pelko, jota tunnen on kokonaisvaltaista ja musertavaa. Se saa heikoksi ja hauraaksi. Pelko konkretisoituu aina niissä hetkissä, kun olen hoitavien lääkäreideni kanssa tekemisessä. Se muistuttaa siitä, että en ole täysin terve ja, että uhka on aina olemassa...

Kauheinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Minua tutkitaan ja tarkkaillaan jatkuvasti. Tutkimusten jälkeen kerrotaan aina tuloksia. Sama jatkuu uudelleen ja uudelleen. Joka kerta on mahdollista, että uutiset ovat hyviä tai huonoja. Ja se, että ne voi olla huonoja on jotain niin hirveää. Ajatuskin siitä vetää ihan voimattomaksi, mitä jos...

Ja tänään olenkin melko syvissä vesissä, koska sain huonoja uutisia. Endokrinologi soitti ja ilmoitti, että yhtä lääkeannostani joudutaan nostamaan. Arvot ovat menneet huonompaan suuntaan ja ei auta, kun kokeilla lääkeannoksen lisäämistä. Toivotaan, että se auttaa ja saa aikaan positiivisen muutoksen. Puhelun aikana hän vielä kyseli, että onko esiintynyt vapinaa, rytmihäiriöitä tai hikoontumista. Mitä kysymyksiä ne oikein oli? Hirvittää ja pelottaa. Ei ole onneksi ollut esiintynyt mitään noista.  

Pelottavaa on sekin, että näistä lääkkeiden vaikutuksista ei koskaan tiedä... Sivuvaikutuksia tulee väistämättä. Toivottavasti tämän yhden lääkkeen lisääminen ei aiheuta mitään suuria oireita minulle. Omasta mielestä olo on tuntunut ihan hyvältä, mutta arvot kertovat toista... Sekin on pelottavaa, että en huomaa kehoni viestejä :( 

Olen aina ollut taistelija ja olen edelleen. En anna herkästi periksi. Toivon niin tajuttomasti, että päässäni ei ole tapahtunut mitään muutoksia huonompaan suuntaan. Joka hetki minussa on se pieni pelko, että sinne jäänyt pala kasvainta onkin lähtenyt uusiutumaan ja kasvamaan. Sekin, että nuo arvot ovat lähteneet huonontumaan tuon yhden hormonin osalta on huolestuttavaa ja saa pelkoa vieläkin suuremmaksi.

Täytynee soittaa kohta puoliin lääkäri tuttavalleni ja kertoa tilanteesta. Sen avulla saan mieleni rauhoittumaan ja purkamaan näitä tunnon tuskia. Nyt sain tännekin kirjoitettua näitä ahdistavia juttuja pois mielestä ja helpotti heti. Pelko ja huolet pois. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Kaikkea hyvää toivon kaikille <3