On sanomattakin selvää, että 10 päivän aikana sattui ja tapahtui. Täytyy myöntää, että joitain asioita tulen ensi kerralla tekemään toisin. Kaikkea ei voi tietenkään suunnitella ja tietää etukäteen, mutta valmistautua kyllä voi. Olen varma, että opin ensi kerralla olemaan vieläkin tarkempi muutamissa jutuissa.
Perjantai-iltana me oltiin matkustamassa yöjunalla Lappiin, jonka tarkoitus oli lähteä 23.56 Tampereen asemalta. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes olimme saapuneet rautatieasemalla 23 aikoihin. Tyttö heräsi pätkittäisiltä "yöuniltaan" ja ihmetteli, että miksi hän ei ole kotona nukkumassa. Minä lohdutin ja selitin hänelle, että kohta päästään junaan nukkumaan. Sillä hetkellä lävähtikin isolle junascreenille ennalta-arvaamaton takaisku. Juna oli yli 2 tuntia myöhässä.
Ollaan joka vuosi menty vastaavalla yöjunalla Kolariin ja kertaakaan meidän historiassa se juna ei ole ollut myöhässä. Myöhästyminen oli tosi raskas juttu niin minulle kuin kovin väsyneelle tytöllekin. Tuntui, että ne sekunnit, minuutit ja tunnit siellä odotusaulassa kesti ikuisuuden. Junaan päästiin vasta keskellä yötä, puoli 2 aikoihin. Siellä tyttö onneksi rauhoittui ja nukahti yöunilleen. Siihen asti kaikki oli kyllä melkoista taistelua. Kaiken lisäksi juuri tällä matkalla tytöllä oli ensimmäistä kertaa ikinä flunssa, nenä vuosi ja yskitti. Sekin vaikutti ja vaikeutti hänen oloaan. Tultiin siihen lopputulokseen, että jatkossa meidän juttu on ehdottomasti päivällä matkustaminen. Emme siis halua enää yöjunaan, ainakaan 7 kuukautisen kanssa.
No sitten toinen asia, josta otin opikseni. Ensinnäkin työni puolesta olen tottunut järjestelemään ja organisoimaan asioita kunnolla etukäteen. Teinkin kattavan Excel-taulukon silmällä pitäen tytön matkalle tarvittavia asioita. Listasin kuinka paljon ja mitä kaikkia ruokatarvikkeita, vaippoja, harsoja, bodyja yms. tarvitaan. Laskelmat ja listaukseni meni ruokapuolessa sopivasti (hieman yläkanttiin), mutta bodyissa ja vaipoissa olinkin arvioinut liian niukasti. Bodyt eivät olleet kuitenkaan ongelma, mutta vaipat osoittautuivatkin suuremmaksi päänvaivaksi.
Yövyimme siis hotellissa, joka sijaitsi n. 200 kilometriä Kolarin asemalta. Olemme joka vuosi olleet samassa paikassa ja tiesin, että sieltä lähistöltä löytyy kyläkauppa, josta saadaan tarvittaessa ostettua lisää tavaraa. Vaippojen lähestyessä loppua lähdettiinkin ostoksille. Kaupassa pyöriessä en nähnyt vaipan vaippaa. Kävi ilmi, että koko kylässä ei ollut yhtään vauvaa ja näin ollen ei heilläkään ollut vaippoja myynnissä. Lähin kauppa oli yli 70 kilometrin päässä. Siinä vaiheessa olin kyllä vähällä repiä pelihousuni.
No onneksi asioilla on tapana järjestyä ja avulias hotellin henkilökunta soitti meidän takiamme pari puhelua. Heidän tuttavat pystyivät tuomaan hotellille tullessaan meille vaippapaketin. Luojan kiitos.
Suurimmista takaiskuista selvittiin kuin selvittiin ja niistä otettiin opiksi. Ensi kerralla osaan ainakin tuplata (ellen triplata) vaippojen määrän. Ja mikä parasta, tyttöä ei ainakaan nämä minun kömmähdykset häirinneet, vaan sen sijaan hän päätti opetella matkalla paljon uusia juttuja. Tällä hetkellä muodissa on konttaus ja kiipeily. Luulen, että en tule hetkeen unohtamaan, miten ja missä konttaus ja kiipeily saivat alkunsa. :)
Stressitasot on tällä hetkellä matalammalla, sillä olen saanut viimeisetkin matkalaukut purettua ja pyykkivuoret pestyä. Olen hetken kerennyt hengähtää ja kohta alkaa sama rumba alusta. Seuraavana Excel-taulukointia ja pakkaamista kesää ajatellen. Tällaista se on. Stressikäyrä lähtee mukavasti uudelleen nousuun.
Kivaa ja stressitöntä alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!