Tunturissa hiihdeltiin Hetta-Pallas reitillä. |
Ei mennyt kovin kauaa, kun kaaduin. Se oli elämäni paras kaatuminen. Nauroin, makasin maassa ja huusin poikaystävälleni, joka tuli perässä, ettei käynyt kuinkaan. Hän laski viereeni ja nosti minut ylös. Tämän jälkeen hän ikään kuin myös itse oli kaatuvinaan. Hän polvistui. Minua kosittiin. Itkin onnesta. En voinut uskoa sitä todeksi. Vastasin heti myöntävästi. Olin ällikällä lyöty. Olin niin onnellinen ja rakastunut.
Koko loppumatkan hiihto meni kuin siivillä. Olo oli kevyt, häkeltynyt ja kutkuttava. Hymyilin yhtenään. Uskon, että suurin osa vastaantulijoista ihmetteli, että mikä ihmeen virne tuolla on kasvoilla.
Hiihdimme tulevan mieheni kanssa päivän aikana yhteensä n. 50 kilometriä. Ei tuntunut missään. Kaikki kolotukset ja väsymykset siltä päivältä oli tiessään. Olin onnellisin tuleva morsian koko Lapissa ja koko maailmassa.
Morsian -nimike on nyttemmin muuttunut vaimoksi. Vaimona olo on ollut mahtavaa. Olen edelleen hyvin onnellinen ja ennen kaikkea ylpeä saadessani olla juuri minun mieheni vaimo.
Kosinta oli mielestäni kekseliäs, kaunis ja omaperäinen. Olin täysin yllättynyt. En olisi ikinä voinut kuvitella, että minut kihlataan noissa itselleni tutuissa ja rakkaissa maisemissa. Ennen kaikkea tämä kosinta on yksi ikimuistoisimmista asioista, joita minulle on tapahtunut. Toivon, että en tule sitä koskaan unohtamaan.
Aion nauttia tästä kihlajaispäivästä kuohuvan ja hyvän ruoan merkeissä. Aurinkoa viikonloppuun!
Aivan ihana kirjoitus! (:
VastaaPoistaVoi kiitos! Myös itse tapahtuma oli ihana :)
Poista