Muuton ihanuus ja kamaluus

Eilen vihdoin muutettiin meidän kesäkotiin. Lähdettiin jo viime perjantaina muuttokuorman kanssa liikkeelle, mutta ei tultu suoraan asunnolle vaan päätettiin, että majoitutaan pariksi yöksi minun vanhempien luokse. Ja hyvä päätös olikin. Juhlittiin vappua perheen kesken hyvän ruoan kera. Tytön ensimmäinen vappu oli ikimuistoinen ainakin minulle. Hän sai ihka oman vappupallon. Sitä aitoa iloa oli niin kaunista katsella.

No mitä tähän muuttoon tulee, niin täytyy rehellisesti myöntää, että on ollut kovin raskas ponnistus. Luulen, että myös muille perheenjäsenille. Jotain kertoo ehkä sekin, että tyttö nukkui viime yönä pisimmät unet, kuin koskaan aikaisemmin. Hän nukahti pitkän päivän jälkeen 10 illalla ja heräsi vasta vartin yli kuusi aamulla. Aika hienosti, vaikka nukkumaanmeno oli selkeästi myöhemmin kuin normaalisti. Saa nähdä oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, vai tuleeko tästä tapa.

Sisustustaulu oli täällä kesäasunnossa jo valmiina :)

Tässä muuttaessa on taas muistunut mieleen, kuinka ihanaa ja kamalaa tämä samanaikaisesti on. Listasin tähän muutamia juttuja, joista oon ollut onneni kukkuloilla ja sit melkeinpä heti sen jälkeen totaalisen musertunut.

Ihanaa: 

- Koti on puhdas ja siivottu meitä varten

- Pääsee laittamaan tavaroita paikoilleen ja sisustamaan

- Kaikki turha krääsä on poissa

- Vaihtelu virkistää ja tajuaa kuinka ihana koti meillä on täällä ja myös Jyväskylässä 

- Hoitoapua ja lapsuuden ystäviä on lähellä

Kamalaa 

- Jyväskylän ystävät on kaukana poissa :(
- Pakata tavaroita ympäri ämpäri "kiireessä"

- Kantaa tavaroita edes takas ja ei edes muista missä on särkyvää ja missä ei (onneksi ei mikään mennyt rikki)

- Yrittää pysyä kärryillä mitä tavaroita on laittanut mihinkin. Saa etsiä joka paikasta ja kun yrittää etsiä jotain yhtä tiettyä tavaraa menee ikuisuus, kun ei muista mihin sen laittoi...

- Yrittää muistaa ostaa kaikki tarpeelliset keittiöjutut: mausteet, jauhot, talouspaperit yms. Ja sit kun luulee, että on jo ostanut kaiken oleellisen huomaa, että ei oo suodatinpusseja eikä kahvia. 

- Joutuu tehdä ruokaostokset itselle tuntemattomassa kaupassa 

Siinähän niitä nyt oli, alko mennä jo överiksi... mut jännästi sitä huomaa arvostavansa tuttua ja turvallista kauppaa, jossa tuli käytyä Jyväskylässä melkein päivittäin. Kolikolla on kääntöpuolensa. Onneksi tärkeimmät asiat kuitenkin mukana. Oma perhe. Perhe tekee kodin. 

Ihanaa kotoisaa loppuviikkoa!