Kun oma lapsi sairastaa...

Viime viikko oli poikkeuksellinen ja minulle ensimmäinen laatuaan. Tyttö oli minun mittapuuni mukaan ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä. Hänellä on aiemmin ollut muutaman kerran lämpöä ja nuhaa, mutta kunnon flunssaa (pitkäkestoista sellaista) en ollut vielä kokenut. Nyt hänelle sitten iski sellainen.

Kun oma lapsi sairastaa tekisi mieli ottaa häneltä kaikki kivut pois. Kun seuraa vierestä kuinka toisella on monta päivää putkeen kova yskä ja nuha on siinä hankala pysyä itse tyynen rauhallisena vieressä. Iltaisin oli haastavimmat hetket. Soitin yhtenä iltana useaan otteeseen äidilleni, että pitäisikö nyt mennä lääkäriin näyttäytymään. Tuntui siltä, ettei yskästä meinannut tulla loppua ja se teki niin kipeää hänelle (ja minulle!). Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut lähteä lääkäriin asti vaan saimme kivut ja yskät selätettyä kotikonstein. Imuniistimestä oli meille ainakin apua, se ei ollut mukava operaatio tehdä, mutta vaikutti siltä, että se helpotti tytön tukkoisuutta selkeästi.

Ensimmäisenä iltana kun tyttö oli kipeä ajattelin, että olen valmis huolehtimaan hänestä koko yön ja pitämään häntä tarvittaessa sylissä koko ajan. Oli kuitenkin lohdullista huomata, että vaikka häntä selkeästi sattui, hän osasi jossakin vaiheessa nukahtaa syliini kunnolla. Saimme mieheni kanssa hänet siirrettyä ja peiteltyä omaan sänkyyn, jossa hän nukkuikin aamutunneille asti. Näin ollen pääsin itsekin kömpimään omaan sänkyyni ja sain kai edes vähän nukuttua siinä sekavassa olotilassa.

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.. <3

Kun oma lapsi sairastaa tuntuu kuin olisi itsekin kipeä, vaikka itsellä ei olisikaan mitään. Niin lohdutonta on katsoa sitä pientä toipilasta. On kurjaa, kun hänelle ei ruoka maistu eikä voimia riitä leikkimiseenkään. Toinen on täysin väsynyt. Kumpa niinä hetkinä osaisi tehdä tai sanoa jotain mikä helpottaisi hänen oloaan. Yritin pitää tyttöä sylissä niin paljon kuin mahdollista ja huomasin, että lauloin ja hyräilin karhunpoika sairastaa kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti siitä oli jotain apua.

Onneksi tämä flunssa on nyt selätetty ja enää ei tarvitse murehtia koko aikaa toisen voinnin puolesta. Näitä tulee varmasti jatkossakin ja ehkä silloin osaan itsekin olla vähemmän "kipeä". Tyttö oli kuitenkin tilanteet huomioiden todella reipas, vaikka ikävän pöpön saikin. Minä itse olin tuon viikon jälkeen aivan puhki. Onneksi sain ladattua akkuja viikonloppuna ja eilen sain myös ansaitun vapaapäivän ja pääsin ystäväni luokse Helsinkiin. Kaikilla on taas hyvää oloa ja jaksamista uuteen viikkoon. Sitä toivotan teille muillekin! :)