Leikkaava lääkäräni soitti minulle tänään heti 9 jälkeen. Tätä puhelua olin jo tovin odotellut. Sain nimittäin kirjeen tästä soittoajasta jo yli kaksi kuukautta sitten (taisin mainita siitä aiemmin tässä tekstissäni).
Tuon kirjoituksen jälkeen päätin, että yritän olla ajattelematta koko asiaa. En halua vaivata sillä päätäni. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että on turha murehtia asioita etukäteen. Eihän sitä loppujen lopuksi voi koskaan tietää mitä tuleman pitää. Välillä tuota ajatusta on tosin ollut vaikea noudattaa...On selvää, että kaikki nämä asiat, jotka ovat minulle lyhyen ajan sisällä tapahtuneet, ovat aiheuttaneet silloin tällöin suurta murhetta ja pelkoa. Ja viime päivinä on taas ollut melkoista myllerrystä. Viime yönä en nukkunut ja mielessä pyöri synkkiä ajatuksia. Elämässäni on kuitenkin niin paljon muitakin värejä. En halua elää voivotellen. Ja en oikeastaan näe siihen mitään syytäkään.
Puhelu oli siis fantastinen. Jälkikäteen harmittaa etten nauhoittanut sitä. Näin lyhykäisyydessään se piti sisällään kuulumisten vaihdon, tulevien kontrollien läpikäynnin, patologin lausunnon ja uuden raskauden ennusteet. Lääkärin mukaan kaikki on oikein hyvin ja voin jatkaa normaalia elämääni. Nämä uutisethan hän oli sanonut minulle jo aiemminkin, kasvotusten tammikuussa. Asiat ovat kohdallani siis (edelleen) paremmin kuin hyvin. Olipa mahtavaa, että hän soitti ja kertoi nämä ilouutiset uudelleen. Vähän jopa ihmttelelin miksi tämä soittoaika ylipäänsä oli? :)
Hoidot jatkuvat omalla kohdallani samaan tapaan kuin tähänkin asti. Minua tullaan seuraamaan jatkossa tietyin väliajoin, ja jos ja kun tilanne pysyy samana, voidaan mahdollisesti kontrolleja vähentää. Tosin mahdollinen raskaus olisi poikkeus ja silloin minua tultaisiin seuraamaan entistä enemmän. Seuraava kontrollini on itseasiassa jo kuukauden päästä. Ensin on pään magneetti, sitten labrat ja viikko sen jälkeen endokrinologin vastaanotto.
Leikkaava lääkärini oli sitä mieltä, että nämä kontrollit ovat riittävät tässä kohtaan. Lisäksi paras juttu tietenkin puhelun kannalta oli, että patologien lausunto pysyy samana kuin aiemmin. Ei ole löytynyt mitään viitteitä mihinkään pahanlaatuiseen. Hän korosti, että on jopa todennäköisempää, että kasvaimeni on ollut jättimäinen tulehdus. Tämä on raskautta silmällä pitäen paljon parempi asia, uusiutuminen on paljon epätodennäköisempää. Tosin tällainen tulehduksellinen juttu on äärimmäisen harvinainen, josta ei ole kovin paljoa tietoa... Mutta luotan minua hoitaviin lääkäreihini ja päivä päivältä alan uskoa enemmän, että tämä on ollut omalla kohdallani vain käsittämättömän huono tuuri.
Tällä hetkellä tuntuu, ettei voisi olla parempaa päivää. Juhannuskin on tulossa eli juhlat jatkuvat tuon puhelun siivittämänä täällä päässä. Juhannuksena ollaan tällä hetkellä menossa mummulan täyshoitolaan. Päädyttiin tähän ratkaisuun, koska mökille on turhan pitkä matka ja hotellielämä ei oikein houkuttele tällä hetkellä. Mutta edelleen tämä onnen tunne tuon puhelun myötä on kyllä käsittämätön. Tavallaan tuntuu, että perhosia lentelee vatsassa ja olen kuin vastarakastunut. Niin se varmaan onkin, rakastan elämääni! Kyllä se on niin, että elämä on ihmisen parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi!